Poika herää enää kahdesti yössä. Silti viime päivät olen kokenut jonkinlaisia burnoutin oireita, samanlaisia kuin Kilimanjarolle kiipeämisen ja ensimmäisen 24 kilometrin juoksulenkkini jälkeen 11 vuotta sitten. Voisin vain nukkua ja maata. Odotan innolla juhannusta, jolloin menemme vanhemmilleni ensi kertaa korona-ajanjakson alkamisen jälkeen. On sekä poitsulle että meille vanhemmille hyväksi saada muitakin ihmiskontakteja. Poju osaa jo kieriä ympäriinsä. Leikkimattokin jäi pieneksi, ja on vain ajan kysymys, milloin hän istuu itsenäisesti. Sain eilen reilun parin viikon oikoluku-urakan valmiiksi. Romaanini käsikirjoitus on nyt käyty kriittisin silmin läpi, ja seuraavaksi on aika viedä paperille merkatut muutokset ruudulle. Olen tyytyväinen itseeni. Saan työn eteenpäin ulkopuolisten arvioitavaksi viimeistään syksyllä. Kaipaan tässäkin urakassa viimein vähän pallottelu- ja läpikäyntiseuraa. Olen alkanut pitkästä aikaa kokata. Poika tosin ei arvostanut tekemääni hernekeittoa...