Kesä on ohi, poika täytti kymmenen kuukautta ja äitiyslomaa takana yksitoista kuukautta. Jotakin jäi lopullisesti taakse, kun poika eräänä päivänä yhtäkkiä keksi alkaa kontata. Aamulla se ei vielä osannut, mutta illalla osasi. Seuraavana aamuna se nousi itsenäisesti seisaalleen olohuoneen toista rahia vasten. Nyt se konttaa ja kiipeilee joka paikassa meidän asunnossa. Se ei ole enää tahdoton pieni pötkylä, joka ei osaa mitään. Ja se ymmärtää puhetta. Joskus siltä pääsee "äiti" osana touhuamistaan. Öisin se herää usein leikkimään pinnasängyssä tai meidän välissä noin tunniksi. "Vili vili vippaa, hui ja hai." "Kainalokana ja sylikatti" onkin jo villi viikari ja viipottaja. Äiti viimeistelee kirjansa neljättä kässäriversiota, joka lähtee pian Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun. Tosin keksi jo itsekin taas monia asioita, joita haluaisi tarinassa muuttaa ensi versiossa. Äiti on itsenäisesti perustanut alaansa liittyvän projektiryhmän, koska kaipaa ammatil...