Reissuleidi ja videokamera

Lennokkaassa pätkäelämässä on se miinuspuoli, että on työlästä pysyä kartalla omista tarpeista, toiveista ja tavoitteista. Vaikka ei haluaisi, on pakko usein suunnitella tulevaa raha edellä - eli, mistä sitä palkkaa seuraavaksi varmimmin saa - eikä esimerkiksi omien kehittymistoiveiden ja uralla etenemisen kannalta täysin optimaalisesti. Toki sitäkin tulee sivussa mietittyä, mutta henkilökohtaiset oppimistavoitteet jäävät silti aina vähän jalkoihin. Kun astut uuteen työpaikkaan, aikaa kuluu perusasioihin, kulttuuriin ja rutiineihin kiinni pääsemiseksi. Koska satun jakamaan elämäni henkilön kanssa, jonka kokemus työelämästä on kanssani täysin vastakkainen, on helppo peilata omaa historiaansa ja arkeaan hänen stabiiliin menneeseensä. Kun olen välillä tuskaillut sitä, että muutamassa kuukaudessa tai kesässä ei vielä tunne itseään kovin itsevarmaksi kaikissa tekemisissään uudessa paikassa, hän on todennut, että ei se ole ihme: Eihän uudessa työpaikassa voi kokea olevansa kuin vanha t...

Pieni vilkas rymistelijä ja kasvava maha vievät äidiltä voimia. Muistelen välillä kateellisena niitä aikoja, kun jaksoin mitä vain. Päivät olivat täynnä mitä rasittavimpia koitoksia - työtä, ylityötä, liikuntaa, matkoja, ehkä jopa sosialisointia - ja silti jaksoin innostua kaikesta. Nyt toki olen ylpeä ja iloinen tästä energiasyöpöstä, sillä tiedän, minne kaikki ylimääräinen elinvoima menee. Voin vaikuttaa uupuneelta ja ottaa päivätorkkuja epänormaaleihin aikoihin, ja juhannuksenakin simahdin melkein suorilta jaloilta jo puolilta öin muiden remutessa vielä tunteja, mutta ei siinä ole mitään voivoteltavaa. Kasvatan uutta elämää. Moninaisia vaivoja ja huolia tästä tilasta on koitunut, mutta ehkä se on kaiken arvoista. Ei mikään hyvä ole helppoa. Välillä hän monottaa tulehtuneeseen virtsarakkooni, mutta tämänkin kestän. Eräänä yönä olin valuttanut jonkinlaista esimaitoa lakanalle, joten olen nyt virallisesti nisäkäs. Se ei ollut kivuliasta, mutta erikoista ja maininnan arvoista. U...

Muutto pääkaupunkiseudulle oli kyllä nappi valinta. Nyt, kun energiatasoni ovat kohonneet samaa tahtia pallomaisen vatsani kanssa, on mahtavaa olla taas täällä. Ensinnäkin, kaikki tarpeellinen on lähellä. Kun somessa mainostetaan jotakin kiinnostavaa tapahtumaa, ei tarvitse surkutella, että "äh, pitää varata junalippu Helsinkiin ja vähintään pari tuntia aikaa siirtymille maakunnasta paraatipaikalle ja pois... Turha vaiva, pysyn kotona!" Paikallisjunalla pääsen jopa vartissa vehreästä ja vireästä Espoosta keskelle pääkaupungin kesävilinää. Eikä se maksa useita kymppejä per käyntikerta. Puhumattakaan siitä, että jos kaveri haluaa akuutisti nähdä ja jutella, voi lyhyelläkin varoitusajalla vaan suhauttaa toisen oven taakse. Taas jää iso sumplimisruljanssi ja "höh, nyt ei natsaa, jutellaan vähän somessa" pois. Lounastreffejäkin voi sopia, tai kysyä jotakuta ex-tempore johonkin niistä kiinnostavista tapahtumista tai paikoista, joita somessa bongaa. Simppelei...