Reissuleidi ja videokamera

Torii-portti Fuji-vuorella. Siirtymä maallisesta pyhälle alueelle. Supistaa. Säilyn nykyisessä pallokalamuodossa ehkä päiviä tai viikkoja, kuka ties vain tunteja. Mistä sen tietää? Viimeisinä päivinä ja tänä aamuna olen kokenut ennakoivia supistuksia. Alaselkää ja -vatsaa jomottaa kuin kuukautisten aikaan ja raskausmaha kiristyy kovaksi. Viikon alussa neuvolalääkäri kertoi vauvan laskeutuneen kohdussa hyvin, minkä takia hänen pituuskäyränsä ei ollut kasvanut parin viikon takaisesta neuvolakäynnistä. Siellä vatsassa siis aletaan valmistautua ulkomaailmaa katselemaan. Uutinen on tervetullut, sillä äitiyslomalla olen lähinnä valittanut väsymystä, tylsyyttä, olon tukaluutta ja unettomia öitä pahoine närästyksineen. Jee, kohta tapahtuu jotain uutta ja mullistavaa, ja päästään eteenpäin! Pakkasin äsken viimein toiveikkaana pestyjä vauvanvaatteita ja muuta tilpehööriä sairaalakassiin. Mitä vain voi tapahtua milloin vain! Kävimme neuvolan perhevalmennuksessa muistaakseni vi...

Takana on ensimmäinen kokonainen viikko lomaillessa. Tulevalla vauvalla on jo paljon tarvikkeita odottelemassa, ja eilisiltana iski fiilis, etten tiedä vauvoista mitään. Eli mitäs sen synnytyksen jälkeen? Olen jo pari kertaa kokenut väärän hälytyksen ja soitellut Naistenklinikallekin, että tuliko nyt lapsivettä, mutta kyseessä oli molemmilla kerroilla onneksi lopulta hieman toisenlainen leakage. Tuntuu inhorealistiselta kirjoitella tällaisesta, mutta kyllä, raskaana ollessa vuotaa joka päästä. Esimerkiksi syljeneritykseni on koko raskauden ajan ollut poikkeuksellisen runsasta, ja se on normaali raskausoire - iljettävä sellainen kylläkin. Saisi kantaa sylkykuppia mukana kaikkialle. Mutta siis, synnytyksen jälkeinen elämä... Siihenhän on enää muutama viikko aikaa. Synnytykseen suhtaudun niin, että se on kuin vaikkapa maraton, sotaharjoitus, pitkä marssi tai vastaavaa. Kun olen synnytystilanteessa, elän hetkessä ja otan asiat sellaisina vastaan kuin ne tulevat. Vaikka se tuskin ...

Nyt kun laskettuun aikaan on reilut puolitoista kuukautta, alkaa kieltämättä isomahaisuus jo kyllästyttää. Elämä on pyörinyt vatsan ja oman olon ympärillä sen verran monta kuukautta, että mielellään palautuisi normaaliin olotilaan. Näin loppuraskaudesta myös unet häiriintyvät, kun nilkkoja pakottaa, närästää, on jatkuva vessahätä, maha kipeytyy eri asennoissa ja vauvakin liikehtii ja hikkailee milloin mihinkin aikaan. Vähäunisuus tästä kai vasta alkaa. Jotakin olen saanut aikaankin, sillä kävin viimein meditoimassa Hakaniemen buddhalaiskeskuksessa kaverin seurassa ennen kesän loppua, ja tällä viikolla piipahdin kuntosalilla tiedustelemassa raskaana oleville ja pienten vauvojen äideille sopivista jäsenyyksistä. Kaikeksi onneksi synnytyksen ympärille osuvat pidemmätkin tauot liikkumisessa otetaan ainakin täällä päin huomioon sopimuksissa. Olisihan se mukava muistuttaa jo elimistöään siitä, millaista elämä kahdeksan kuukautta sitten oli, vaikkapa jollakin vesijumpalla, ilman, ett...