Reissuleidi ja videokamera

Alkuvuosi on ollut taas melkoista mylläkkää. Ostimme Lohjalta tilavan, valoisan kodin kivalta alueelta luonnon keskeltä, mutta läheltä palveluita ja minun työpaikkaa. Muutto oli melkoinen viikonloppupuristus, koska teimme molemmat töitä viikoilla, saatiin vielä koko perhe räkätauti juuri muuton alla, ja minulla oli vielä ekstratyövuoro sunnuntai-iltana aluevaalien takia, juuri kun oltiin edellisyö valvottu aamuneljään muuttorumbassa eikä aamulla löytynyt kahvikuppikaan kaikkien laatikoiden ja nyssäköiden seasta. Poika sai heti perhepäivähoitopaikan ja hyvin on viihtynyt alusta alkaen. Se on ollut iso helpotus. Olen ensimmäistä kertaa elämässä kunnolla sisustanut asuntoa. On kyllä ollut niin liikkuvaa elämä, ettei ole ennen tarvinnut! Nyt tarvittaisiin Välimeren henkisiä tauluja tai kuvia olkkariin ja meksikolaista ilmettä keittiöön. Rakastan etenkin meidän avaraa olkkaria, josta voi tarkkailla auringon ja luonnon kulkua pienellä takapihalla ja sen takana. Uudessa työhuoneessa on vietet...

Mietin toisinaan itsekseni, miten kertoisin itsestäni vaikkapa työkaverille, jotta hän ymmärtäisi, millainen olen. Ihmiset olettavat yleensä minuun tutustuessaan, että olen 20-30-vuotias nuori, joka bilettää viikonloppuisin eikä minulla ole historiaa enkä ikinä ole tehnyt tai kokenut mitään. Olen vasta valmistunut korkeakoulusta ja tämä on ensimmäinen työpaikkani. Eivätkä he tämän arvion tehtyään kysy minulta mitään henkilökohtaista, järkyttyvät vain, kun heille lopulta jotenkin selviää, etten mitenkään voi olla parikymppinen ja että minulla täytyy olla edes jonkinlainen elämä takananikin.  Eivät he siltikään kysy juuri mitään, tai se on harvinaista. Siis kukaan missään, paitsi matkoilla ulkomailla, jolloin se ikään kuin kuuluu protokollaan. Ja kaikki tavatut ihmiset ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin ihan samat asiat kokeneet naapurit kotipuolessa. Jos he kuitenkin joskus kysyisivät, sillä joskus harvoin niinkin sattuu, mietin kertovani itsestäni vaikka tähän tyyliin: "Kolmise...

Kesä oli työntäyteinen, kuuma ja mahtava! Poika vietti paljon aikaa isyyslomailevan faijansa kanssa kotona ja käytännössä ulkona leikkipuistoissa. He pärjäsivät kahdestaan, vaikka ei se mitään lomaa miehelle ollut. Äiti nautti työnimusta ja uuden oppimisesta uusissa työkuvioissa Lohjalla, ja ihastui paikkaankin. Työmatkat omalla autolla oli myös uusi, adrenaliinipitoinen oppitunti ja elämys, välillä miellyttävämpi, toisinaan pelottavampi. Muistin kesällä, miten paljon työelämää aloittaessani tykkäsin työstäni ja miksi. Vuosien varrella autonomia ja mahdollisuus aidosti päästä osaksi yhteisöjä, joista ja joissa juttuja tekee, on välillä tuntunut haasteelliselta. Se taas on oikeastaan pidemmän päälle iso osa työn viehätystä, että voi ja saa vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin ja parantaa läheisten elämää. Yhtäältä vaikeus sulautua yhteisön elämään on johtunut siitä, etten ole asunut siellä, missä olen työskennellyt, ja toisaalta työn sirpaloitumisesta. Kun jokin paikka tai asia tai y...

Koko kevät on ollut yhtä sairastelua. Poika on virallisesti ollut päiväkodissa koko alkuvuoden, mutta käytännössä vain muutaman hajanaisen viikon. Lopun ajan olemme sairastelleet enemmän tai vähemmän koko perhe (ja käyneet koronatesteissäkin jo monta kertaa). Kaikesta huolimatta on syitä iloon. Sain kesäksi töitä toimittajana sanomalehti Länsi-Uusimaassa, alamme taas kaikki olla terveen kirjoissa (ehkä kevään flunssat olivat siinä?) ja minulla on käynnissä monenlaisia projekteja. Aloitin ensin ilmaiseksi ja myöhemmin kevytyrittäjänä romaanikäsikirjoitusten ja muiden kirjallisten töiden koeluvut... Nyt olen lukenut ja arvioinut toistakymmentä tekstiä ja "asiakkaani" ovat olleet pääosin kiitollisia ja tyytyväisiä. Jopa siinä määrin, että eräs heistä hommasi minulle lahjakortin kukkaliikkeeseen ja jokunen on tyrkyttänyt rahaa pyytämättäkin. Itsekin koen työn mielekkäänä ja kiinnostavana, tekisin sitä ilmaiseksikin.  Oma romaanini on ollut reilun kuukauden mittaisella lepuutustau...

Poika täyttää pian 16 kuukautta ja tunnistaa kirjaimet, värejä sekä lukuisia muita sanoja ja numeroitakin. Hän kävelee ja juoksahteleekin, auttaa mielellään kotihommissa, kuten heittää roskia roskikseen ja tyhjät paketit ja tölkit keräykseen sekä laittaa pyykkiä. Säätelee hellan namikoita, avaa pakastimen, leikkii tekevänsä ruokaa ja pyyhkivänsä pölyjä.  Hän on joissain asioissa pedantti: esimerkiksi patalaput pitää aina ripustaa seinälle naulaan. Helpot palapelit ja duplojen kasaus onnistuvat. Pojalla on loistava muisti. Hän muistaa, missä on minkäkin esineen viimeksi nähnyt ja missä se oli sitä ennen. Joskus jopa viikkojen päähän. Päiväkoti alkoi sairastelun merkeissä. Olemme nyt pian neljättä viikkoa kipeinä kotona, minä ja poika. Isukki on muuten vain etätöissä. Tulisin hulluksi, ellen olisi keksinyt tarjota kaltaisilleni kirjailijanaluille ilmaisia koelukuja. Siitä saan tekemistä päälle, oppia omaan tekemiseeni ja sosiaalisia kontakteja.  Oma käsikirjoitukseni on saanut j...

Tähän aikaan viime vuonna arki oli vielä yhtä kaaosta ja paniikkia. Ahdisti, masensi, väsytti, ja kroppakin oli hajalla. Joulu oltiin vietetty kolmistaan kotona opetellen vauvaperhe-elämää. Tämä joulu sujui mukavasti kivoissa puitteissa sukulaisilla, sain jopa leivottua viemisiä. Poika horjuen tepasteli muiden jaloissa, tutki lahjojaan, söi kinkkua ja laatikoita sekä opetteli uusia sanoja ja käsitteitä, kuten 'takka' ja 'tuli'.  Rastitaan listalta, mitä ulkoiluvaatteita pojalle vielä täytyy ostaa päiväkotia varten. Opetellaan vähän aikaisempaa päivärytmiä koko perheen voimin.  Bongattiin tosi kodikkaan omakotitalon myyntiesittely, mutta se oli Riihimäellä keskellä ei-mitään. Bongattiin monta kivaa asuntoa Espoosta. Mutta ehkä minunkin pitäisi ensin löytää se seuraava työpaikka. Jos se ei olekaan ihan tässä pk-seudulla? Sitä ei vielä tiedä. Tämä oli mainio vuosi. Työläs ja raskas, mutta mitään hyvää ei saa liian helpolla. Niin se on. Ihmisen taimi on kasvatettu alusta al...