Reissuleidi ja videokamera

Korona aiheutti kirjan käsikirjoituksen työstämiseenkin viivettä. Ahdistus arjen sulkeutumisesta ja sairastumisen mahdollisuudesta täytti mielen, mutta muutamassa päivässä ensisokki on laantunut. Lähitulevaisuuden odotukset muuttuivat ja sillä siisti. Kevät, kesä ja ehkä syksykin ovat nyt sellaisia kuin ne ovat. Mökkeily, Meripäivät ja ryhmäharrastukset jäävät tältä vuodelta väliin. Kuinka usein sitä kokee tällaisia poikkeusvuosia? Toivottavasti ei kovin usein. Kaikeksi onneksi poika on vielä niin pieni, ettei tule muistamaan näitä ankeita aikoja. Ja itse olen iloinen siitä, että satun olemaan äitiyslomalla eikä arkeni lopulta esimerkiksi töiden kannalta mullistunut. En tiedä, miltä työmarkkinat ja töiden hakeminen koronahulinan jälkeen näyttävät, mutta sitä ei auta liikoja miettiä kuin vasta sitten. Ansioluettelossani ei kuitenkaan ole sen kummempia aukkoja. En oikeastaan ole ollut kerrallaan yli kolmea kuukautta lomalla koulusta tai töistä kertaakaan sen jälkeen, kun kuusivuoti...

Niinhän siinä kävi, että korona muutti meidän arjen. Ehdittiin käydä yhden kerran seurakunnan muskarissa, kunnes muskarit peruttiin käytännössä koko kevään osalta. Kuntosalijäsenyyteni laitoin itse katkolle muutama päivä sitten, viikonloppujen sukulaisvierailut on peruttu ja sama juttu muiden tämän kuun kokoontumisajojen kanssa. Plääh. Oloni on lisäksi ollut muutaman päivän ajan taas kevyesti flunssainen, joten hyvä näin. Tuskinpa se koronaa on, mutta who knows. Olisi suotavaa, ettei kukaan meillä saisi koronaa, saati, että levittäisimme sitä riskiryhmille. Asiantuntevammat ja kokeneemmat tutut eri puolilta maailmaa, lääketieteen proffa, jolla on verkostoja Italiassa sekä tuttava, jolla on sukua Aasiassa ja kokemusta Sars-epidemian ajoilta, ovat neuvoneet minua ja perhettäni turvautumaan itsemme eristämiseen turhilta sosiaalisilta kontakteilta, ja se kuulostaa kaiken muunkin infon perusteella järkevältä. Tämän kevään jälkeen en ehkä enää ikinä ajattele hissin napista tai ovenka...

Poju täytti neljä kuukautta ja elämä hänen kanssaan vain helpottuu. Ensimmäinen hammas pilkottaa ikenestä, hän osaa jo hieman ryömiä, irvistelee vihannesmössöjä maistellessaan, höpöttelee ja potkiskelee kuin vimmattu ja pää pyörii kuin huuhkajalla, silmät lautasina vieraisiin paikkoihin joutuessa. Odotan vaunuista rattaisiin siirtymistä, sillä hän ei pian enää edes mahdu vaunujen koppaan ja on varmasti kiinnostunut katselemaan maailmaa. Romaanissa on yli 140 sivua ja noin neljäsosa vielä kirjoittamatta. Sen jälkeen alkaa tekstin lisäily ja poistelu, henkilöhahmojen kasvatus ja typistys, loogisten aukkojen kursinta ja kaiken tarkoituksen ja realistisuuden tarkastelu kriittisellä silmällä. Eli osallistun kesän koittaessa ehkä kirjoituspiiriin tai vähintään lähettelen tekstiä ammattilukijoille ja -arvioijille. Raskauskilot karisevat. Enää viisi kiloa poistolistalla, ja nyt saa taas tehdä vatsoja. Käyn fysioterapeutin luennolla kuuntelemassa lisää liikunnasta raskauden jälkeen, sillä e...