Reissuleidi ja videokamera

20-25: Ura: Ammatillisten perusvalmiuksien hankkiminen korkeakoulutuksen ja oman alan töiden kautta (kesätyöt, freelancer-työt eri medioille, harjoittelut) Parisuhde: Ensimmäinen vakava suhde, arvokas kasvukokemus Hyvinvointi: Kausittaiset liikuntainnostukset, mallikurssi ja missikisat, joihin valmistautuminen oli vielä fyysisesti hyvin helppoa Haasteet: Liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 26-30: Ura: Työkokemuksen kasvattaminen omalta ja myös muilta aloilta, kokeilut, maailman ja itsen tutkiskelu monelta kantilta, omien arvojen testaaminen Parisuhde: Itsenäisyyden kokeminen, mahdollisuuksien testaaminen, itsensä löytäminen Hyvinvointi: Määrätietoinen kuntoilu, päämäärien asettaminen ja saavuttaminen, omien rajojen hakeminen äärisuorituksilla Haasteet: Yhä välillä liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 31-35...

Äkkinäinen (ja toivottavasti nopeasti väistyvä) ikäkriisi iskee. Mietin, millaisia haaveita ja unelmia minulla nyt, virallisesti aikuisena, on. Aikuisuus ei nimittäin iskenyt minuun vielä 30-vuotispäivänäkään. Eikä sen jälkeen. Vieläkin tuntuu, ainakin sisäisesti, aika samanlaiselta kuin kymmenen vuotta aiemmin. Niin ne sanovat, että yhä vanhuksenakin kokee olevansa sisältä yhtä nuori kuin vuosikymmeniä sitten ja kuvajaisen rypistyminen hämmentää henkistä peilipintaa vasten. Moni unelma ja tavoite elämässäni on toteutunut. Tietysti ihmisten haaveet poikkeavat valtavastikin toisistaan, ja ylipäätään lähtökohdat toteuttaa itseään ovat varsin erilaiset yksilöiden välillä. Ympäristötekijät vaikuttavat paljon. Olen melko, tai hyvinkin onnekas siinä mielessä, että olen syntynyt äärimmäisen demokraattiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan. Siitä saa olla onnellinen tässä maailmassa, ja täytyy toivoa, että sama meno jatkuu. Olen kiitollinen elinympäristöstäni, perheen antamasta tuesta eläm...

Kirjaprojekti on edistynyt. Lähetin reilu kuukausi sitten ensimmäisen version yli 70 sivua äitini luettaviksi. Hänestä alku oli jännittävä ja mukaansa tempaava, mutta hän oli nukahtaa kolmannessa luvussa. Näin epäilinkin. En tiennyt, minne olin tarkalleen matkalla ja miten, joten viivyttelin sivukaupalla turhissa yksityiskohdissa ja suoraan sanoen, yritin vain luoda viikkotavoitteeni mukaisen määrän tekstiä pohtimatta riittävästi kokonaisuutta. Tämä voi välillä olla ongelmallista muissakin elämän osa-alueissa: lasket määriä, kun pitäisi keskittyä laatuun. Mutta siihenhän tämä meidän nykyinen yhteiskuntamme kannustaa. Kerää saavutuksia, mutta älä mieti, mitä niistä todella lopulta saat. Äläkä mieti, mitä niiden takana piilee ja miksi saavuttaminen on niin kovin tärkeää. Tee niin paljon kaikkea, ettet enää osaa keskittyä tekemisen sisältöön. Lopetin määrien keräämisen käyttäytymismallin kirjan osalta. Päätin toimia, kuten moni Näin kirjoitat kirjan -opas netissä neuvoo ja miten g...