Poika on aamut ja aamupäivät yhtä hymyä, iltaisin ailahtelevaisempaa mielenlaatua. Hän on kehitysvaiheessa, jossa on myös alkanut vierastaa ihmisiä ja säpsähtää outoja ääniä, joten altistusta ulkomaailmalle lienee hyvä lisätä. Olen yrittänyt metsästää meille jo kevääksi yhteistä harrastusta, mutta vauvaryhmät ovat tupaten täynnä niin muskareissa kuin vauvauinnissa. Yritämme napata paikan syksyksi. Kevään mittaan altistutaan siis käymällä vieraisissa ja vastaanottamalla vieraita. Ensimmäiset rauhaisat tunnit kuntosalilla ovat olleet jänniä. Ekaa kertaa yksin liikkumassa, ilman mahaa. Peilistä katsoi vähän eri näköinen tyyppi kuin aiemmin, mutta en ehkä koskaan ole ollut näin tyytyväinen kroppaani. Tai olin ylpeä itsestäni esimerkiksi intin aikaan, 29-vuotiaana. En ole koskaan ollut yhtä lihaksikas kuin silloin enkä tiedä, tulenko olemaankaan. Mutta nyt vartaloni kertoo taas uudenlaista tarinaa. Eikä sen kauneutta ymmärrä, ellei ole kokenut samaa. On turhaa verrata sitä synnyttäm...