Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta.
Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua.
Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta.
Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana.
Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien kanssa: tapasin muun muassa eläköityneen professorin, joka oli tutkinut sanojensa mukaan 30 vuoden ajan foolihapon ja folaatin merkitystä raskaana oleville naisille, ja osaltaan vaikuttaneensa siihen, että Yhdysvalloissa viljatuotteisiin lisätään nykyisellään foolihappoa, mikä on vähentänyt vammautuneina syntyneiden lasten määrää. Ihmisiltä kuulee matkoilla, mitä monitahoisimpia elämäntarinoita, koska tuntemattomille on helppo avautua vaikeistakin aiheista. Erään erittäin hankalasti niellyn illallisen jälkeen en ollut varma, olinko lomamatkalla vai muuttunut terapeutiksi, ja minulla oli niin henkisesti kuormittunut olo, että olin suorittaa kriisipuhelun miehelleni. Ihmisillä voi olla elämäntilanteita, joista kuullessa et tiedä edes, mitä sanoa. Itsensä uusiin tilanteisiin heittäminen tarkoittaa sitä, että maailma vaikuttaa sinuun etkä tiedä ennalta, millä seurauksilla.
Onnistuin lopulta palaamaan matkailijan kuplaani. No worries. Ja toivottavasti minusta oli jotain apua sitä tarvitseville. Ehkä olen itse joskus aiemmin ollut se, joka kaipasi kuuntelijoita.
Matkalla sain myös ihanan puhelun: minusta tuli täti. Maailma ottaa ja se antaa.
Valmistaudumme muuttamaan pk-seudulle, eli meistä tulee helsinkiläisiä tai espoolaisia. Viimeinkin. Paluumuutto minulle. Opintojen päätyttyä elämäni on muuttunut liian epäsosiaaliseksi Tampereella. Töistä olen nauttinut, mutta oman paikan löytäminen muuten on tuntunut tahmealta. Ehkä iän myötä vain kaipaa enemmän niitä ihmisiä, jotka muistavat sinut kakara-ajoiltasi asti. Oman ikäluokan edustajien tavoittaminen on myös ollut haastavaa, mutta ehkä loppuvuodesta helpottaa siltäkin osin. Monihan meistä työikäisistä kuitenkiin lähtee stadiin tai on pysynyt siellä jo pidempään.
Hyvältä näyttää. Paluuflunssaa parantelen. Romaanissakin on yli sata sivua. Yritin matkalla videokuvailla vähän jotakin sekavaa.
Kaikki on sopivasti muutoksessa.
Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua.
Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta.
Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana.
Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien kanssa: tapasin muun muassa eläköityneen professorin, joka oli tutkinut sanojensa mukaan 30 vuoden ajan foolihapon ja folaatin merkitystä raskaana oleville naisille, ja osaltaan vaikuttaneensa siihen, että Yhdysvalloissa viljatuotteisiin lisätään nykyisellään foolihappoa, mikä on vähentänyt vammautuneina syntyneiden lasten määrää. Ihmisiltä kuulee matkoilla, mitä monitahoisimpia elämäntarinoita, koska tuntemattomille on helppo avautua vaikeistakin aiheista. Erään erittäin hankalasti niellyn illallisen jälkeen en ollut varma, olinko lomamatkalla vai muuttunut terapeutiksi, ja minulla oli niin henkisesti kuormittunut olo, että olin suorittaa kriisipuhelun miehelleni. Ihmisillä voi olla elämäntilanteita, joista kuullessa et tiedä edes, mitä sanoa. Itsensä uusiin tilanteisiin heittäminen tarkoittaa sitä, että maailma vaikuttaa sinuun etkä tiedä ennalta, millä seurauksilla.
Onnistuin lopulta palaamaan matkailijan kuplaani. No worries. Ja toivottavasti minusta oli jotain apua sitä tarvitseville. Ehkä olen itse joskus aiemmin ollut se, joka kaipasi kuuntelijoita.
Matkalla sain myös ihanan puhelun: minusta tuli täti. Maailma ottaa ja se antaa.
Valmistaudumme muuttamaan pk-seudulle, eli meistä tulee helsinkiläisiä tai espoolaisia. Viimeinkin. Paluumuutto minulle. Opintojen päätyttyä elämäni on muuttunut liian epäsosiaaliseksi Tampereella. Töistä olen nauttinut, mutta oman paikan löytäminen muuten on tuntunut tahmealta. Ehkä iän myötä vain kaipaa enemmän niitä ihmisiä, jotka muistavat sinut kakara-ajoiltasi asti. Oman ikäluokan edustajien tavoittaminen on myös ollut haastavaa, mutta ehkä loppuvuodesta helpottaa siltäkin osin. Monihan meistä työikäisistä kuitenkiin lähtee stadiin tai on pysynyt siellä jo pidempään.
Hyvältä näyttää. Paluuflunssaa parantelen. Romaanissakin on yli sata sivua. Yritin matkalla videokuvailla vähän jotakin sekavaa.
Kaikki on sopivasti muutoksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti