Nyt kun laskettuun aikaan on reilut puolitoista kuukautta, alkaa kieltämättä isomahaisuus jo kyllästyttää. Elämä on pyörinyt vatsan ja oman olon ympärillä sen verran monta kuukautta, että mielellään palautuisi normaaliin olotilaan. Näin loppuraskaudesta myös unet häiriintyvät, kun nilkkoja pakottaa, närästää, on jatkuva vessahätä, maha kipeytyy eri asennoissa ja vauvakin liikehtii ja hikkailee milloin mihinkin aikaan. Vähäunisuus tästä kai vasta alkaa.
Jotakin olen saanut aikaankin, sillä kävin viimein meditoimassa Hakaniemen buddhalaiskeskuksessa kaverin seurassa ennen kesän loppua, ja tällä viikolla piipahdin kuntosalilla tiedustelemassa raskaana oleville ja pienten vauvojen äideille sopivista jäsenyyksistä. Kaikeksi onneksi synnytyksen ympärille osuvat pidemmätkin tauot liikkumisessa otetaan ainakin täällä päin huomioon sopimuksissa. Olisihan se mukava muistuttaa jo elimistöään siitä, millaista elämä kahdeksan kuukautta sitten oli, vaikkapa jollakin vesijumpalla, ilman, että täytyy pelätä heittävänsä samalla rahaa kankkulan kaivoon.
Meditoimista jatkanen, kunhan saan kirjastosta jonkin varaamistani buddhalaisuutta käsittelevistä opuksista. Olen vastikään lukenut pikkuiselle saduksi käsiini saamani Graham Allisonin Destined for Warin Yhdysvaltojen ja Kiinan tulevaisuuden skenaarioista. Jos päiväkodissa tulee puhetta Thukydideen ansasta, hän ehkä muistaa kuulleensa siitä jostain. Seuraavaksi voisin lukea pitkästä aikaa jonkin teoksen espanjaksi. Noin vuosi sitten tavasin kastilian kielellä Amerigo Vespuccin 1400-1500-luvun tutkimusmatkoista uudelle mantereelle. Ehkä löydämme jotakin jännää kahlattavaa tuolla kolmanneksi parhaiten taitamallani kielellä. Ruotsi tulisi sitten neljänneksi.
Noin parikiloinen vauveli voi edelleen hyvin, ja osoittaa juuri nytkin liikehdinnän merkkejä kohdussa. Raskausdiabetes on pysynyt hyvin kuosissa, ja varsinkin aamun sokeriarvot ovat olleet sopuisia. Painoa olen kerännyt reippaasti. Lähtötilanne oli 55 kiloa, ja nyt olen jo ylittänyt 70 kilon rajapyykin! Noh, luotan siihen, että ensi vuonna pystyn jälleen palaamaan vanhoihin liikuntatottumuksiini, ja paino palautuu hiljalleen ennalleen. Kuitenkin kohdun, vauvan ja tissien lisäksi lisäpainoon syyllisiä ovat kehon lisääntynyt verimäärä sekä nesteen ja rasvan kertyminen elimistöön raskauden aikana.
Olen ottanut tämän raskauden niin, että kerrankin elämässä naisen ei tarvitse olla huolissaan parin kilon lihomisesta tai appelsiini-ihosta. Ne ovat vain hyväksi vauvalle.
Työt jatkuvat edelleen freelancer-pohjalta, tällä viikollakin kävin taittamassa lehteä. Kirjaa ja kirjoittamista jatkan myös.
Huomenna äitini tuo beibille sängyn ja ompelemansa verhot, käyn noutamassa toiselta äidiltä käytetyt rattaat ja on aika harjoittaa muutakin lastenhuoneen varustelua. Käyn myös toisessa suuressa kaupungissa tervehtimässä pikkuruisemme pikkuruista serkkua, ehkä viimeistä kertaa yhtenä kappaleena. Aikamoinen vuosi, koko laajalle perheelle. Vanhempani kai jo ehtivät pelätä, ettei lastenlapsia tulisi ollenkaan, ja nyt niitä sitten pukkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti