Poju täytti neljä kuukautta ja elämä hänen kanssaan vain helpottuu. Ensimmäinen hammas pilkottaa ikenestä, hän osaa jo hieman ryömiä, irvistelee vihannesmössöjä maistellessaan, höpöttelee ja potkiskelee kuin vimmattu ja pää pyörii kuin huuhkajalla, silmät lautasina vieraisiin paikkoihin joutuessa. Odotan vaunuista rattaisiin siirtymistä, sillä hän ei pian enää edes mahdu vaunujen koppaan ja on varmasti kiinnostunut katselemaan maailmaa.
Romaanissa on yli 140 sivua ja noin neljäsosa vielä kirjoittamatta. Sen jälkeen alkaa tekstin lisäily ja poistelu, henkilöhahmojen kasvatus ja typistys, loogisten aukkojen kursinta ja kaiken tarkoituksen ja realistisuuden tarkastelu kriittisellä silmällä. Eli osallistun kesän koittaessa ehkä kirjoituspiiriin tai vähintään lähettelen tekstiä ammattilukijoille ja -arvioijille.
Raskauskilot karisevat. Enää viisi kiloa poistolistalla, ja nyt saa taas tehdä vatsoja. Käyn fysioterapeutin luennolla kuuntelemassa lisää liikunnasta raskauden jälkeen, sillä en ole ihan varma, koska juoksun voi aloittaa. Mikään kohdun laskeuma ei kyllä houkuttele. Kuvittelin, että viimeistään kesällä uskaltaa taas hölkätä, mutta se ei ehkä olekaan totta. Kaikki riippuu lantionpohjalihasten kunnosta.
Olen pohdintojen jälkeen varma siitä, etten aio aloittaa edes osa-aikatöitä kesällä. Joutuisimme palkkaamaan lapsenvahdin, mikä veisi sen taloudellisen hyödyn, jonka töistä saisin, ja jos voi stressittä keskittyä lapsen kehityksen seuraamiseen herkkinä ensikuukausina, miksei niin tekisi? Vuosi on lyhyt aika olla pois työelämän vilskeestä hyvästä syystä. Kyllä sitä taas ehtii.
Ystäviä olen tavannut tasaiseen tahtiin jopa ilman poikaa. Tasapuolinen lapsesta huolehtiminen siis jatkuu. Minä tosin olen nykyisin se, joka nukkuu pojan seurassa suurimman osan öistä, koska mies tekee päivisin töitä. Olen myös meistä se, joka pystyy nukkumaan parin tunnin sykleissä, joten järjestely on luonteva.
Ehkä poitsu alkaa pian nukkumaan kokonaisia öitä. Yö- ja päivärytmit ovat onneksi muutamassa viikossa selkiytyneet, joten vuorokaudet eivät enää ole hallitsematonta kaaosta, kuten alussa. Unilla, vaunulenkeillä ja vireystiloilla on paikkansa.
Romaanissa on yli 140 sivua ja noin neljäsosa vielä kirjoittamatta. Sen jälkeen alkaa tekstin lisäily ja poistelu, henkilöhahmojen kasvatus ja typistys, loogisten aukkojen kursinta ja kaiken tarkoituksen ja realistisuuden tarkastelu kriittisellä silmällä. Eli osallistun kesän koittaessa ehkä kirjoituspiiriin tai vähintään lähettelen tekstiä ammattilukijoille ja -arvioijille.
Raskauskilot karisevat. Enää viisi kiloa poistolistalla, ja nyt saa taas tehdä vatsoja. Käyn fysioterapeutin luennolla kuuntelemassa lisää liikunnasta raskauden jälkeen, sillä en ole ihan varma, koska juoksun voi aloittaa. Mikään kohdun laskeuma ei kyllä houkuttele. Kuvittelin, että viimeistään kesällä uskaltaa taas hölkätä, mutta se ei ehkä olekaan totta. Kaikki riippuu lantionpohjalihasten kunnosta.
Olen pohdintojen jälkeen varma siitä, etten aio aloittaa edes osa-aikatöitä kesällä. Joutuisimme palkkaamaan lapsenvahdin, mikä veisi sen taloudellisen hyödyn, jonka töistä saisin, ja jos voi stressittä keskittyä lapsen kehityksen seuraamiseen herkkinä ensikuukausina, miksei niin tekisi? Vuosi on lyhyt aika olla pois työelämän vilskeestä hyvästä syystä. Kyllä sitä taas ehtii.
Ystäviä olen tavannut tasaiseen tahtiin jopa ilman poikaa. Tasapuolinen lapsesta huolehtiminen siis jatkuu. Minä tosin olen nykyisin se, joka nukkuu pojan seurassa suurimman osan öistä, koska mies tekee päivisin töitä. Olen myös meistä se, joka pystyy nukkumaan parin tunnin sykleissä, joten järjestely on luonteva.
Ehkä poitsu alkaa pian nukkumaan kokonaisia öitä. Yö- ja päivärytmit ovat onneksi muutamassa viikossa selkiytyneet, joten vuorokaudet eivät enää ole hallitsematonta kaaosta, kuten alussa. Unilla, vaunulenkeillä ja vireystiloilla on paikkansa.
Kommentit
Lähetä kommentti