Niinhän siinä kävi, että korona muutti meidän arjen.
Ehdittiin käydä yhden kerran seurakunnan muskarissa, kunnes muskarit peruttiin käytännössä koko kevään osalta. Kuntosalijäsenyyteni laitoin itse katkolle muutama päivä sitten, viikonloppujen sukulaisvierailut on peruttu ja sama juttu muiden tämän kuun kokoontumisajojen kanssa.
Plääh.
Oloni on lisäksi ollut muutaman päivän ajan taas kevyesti flunssainen, joten hyvä näin. Tuskinpa se koronaa on, mutta who knows. Olisi suotavaa, ettei kukaan meillä saisi koronaa, saati, että levittäisimme sitä riskiryhmille. Asiantuntevammat ja kokeneemmat tutut eri puolilta maailmaa, lääketieteen proffa, jolla on verkostoja Italiassa sekä tuttava, jolla on sukua Aasiassa ja kokemusta Sars-epidemian ajoilta, ovat neuvoneet minua ja perhettäni turvautumaan itsemme eristämiseen turhilta sosiaalisilta kontakteilta, ja se kuulostaa kaiken muunkin infon perusteella järkevältä.
Tämän kevään jälkeen en ehkä enää ikinä ajattele hissin napista tai ovenkahvasta tai elintarvikepurkin kannesta kuten ennen. Ennen koronaa.
Ja se on kai tervettä. Miten vähän pöpöjä ja tautien leviämistä tulee yleensä miettineeksi, vaikka kuvittelee olevansa hygieeninen. Pesaisee ripeästi käsiä, koskettelee niillä kasvojaan, räplää likaista kännykkää, kaivaa nenää, hieroo silmiä. Tulin jopa ajatelleeksi, että todellinen taudeilta suojautuminen kuntosalilla edellyttäisi minuuttien mittaista välineiden desinfiointia ennen treenituntia, ja lisäksi pitäisi jumpata yksin eikä ryhmässä. Tunnin jälkeen pitäisi vielä käyttää mielellään aikaa omien sotkujen siivoamiseen. Yleensä toteutan vain jälkimmäisen, eli desinfioin ripeästi käyttämäni välineet. Tällä hetkellä se ei tunnu riittävältä, ja siitäkin huolimatta tartunnan voi saada jostain. Parempi siis unohtaa sali hetkeksi.
Keväästä tuli vähän erilainen kuin ajattelin, mutta ainakin nyt pystyy tekemään hyviä tekoja helpolla. Pysyy vaan himassa.
Tällaisia aikoja elettiin, kun Neo oli muutaman kuukauden vanha. Se oli se koronakevät 2020.
Ehdittiin käydä yhden kerran seurakunnan muskarissa, kunnes muskarit peruttiin käytännössä koko kevään osalta. Kuntosalijäsenyyteni laitoin itse katkolle muutama päivä sitten, viikonloppujen sukulaisvierailut on peruttu ja sama juttu muiden tämän kuun kokoontumisajojen kanssa.
Plääh.
Oloni on lisäksi ollut muutaman päivän ajan taas kevyesti flunssainen, joten hyvä näin. Tuskinpa se koronaa on, mutta who knows. Olisi suotavaa, ettei kukaan meillä saisi koronaa, saati, että levittäisimme sitä riskiryhmille. Asiantuntevammat ja kokeneemmat tutut eri puolilta maailmaa, lääketieteen proffa, jolla on verkostoja Italiassa sekä tuttava, jolla on sukua Aasiassa ja kokemusta Sars-epidemian ajoilta, ovat neuvoneet minua ja perhettäni turvautumaan itsemme eristämiseen turhilta sosiaalisilta kontakteilta, ja se kuulostaa kaiken muunkin infon perusteella järkevältä.
Tämän kevään jälkeen en ehkä enää ikinä ajattele hissin napista tai ovenkahvasta tai elintarvikepurkin kannesta kuten ennen. Ennen koronaa.
Ja se on kai tervettä. Miten vähän pöpöjä ja tautien leviämistä tulee yleensä miettineeksi, vaikka kuvittelee olevansa hygieeninen. Pesaisee ripeästi käsiä, koskettelee niillä kasvojaan, räplää likaista kännykkää, kaivaa nenää, hieroo silmiä. Tulin jopa ajatelleeksi, että todellinen taudeilta suojautuminen kuntosalilla edellyttäisi minuuttien mittaista välineiden desinfiointia ennen treenituntia, ja lisäksi pitäisi jumpata yksin eikä ryhmässä. Tunnin jälkeen pitäisi vielä käyttää mielellään aikaa omien sotkujen siivoamiseen. Yleensä toteutan vain jälkimmäisen, eli desinfioin ripeästi käyttämäni välineet. Tällä hetkellä se ei tunnu riittävältä, ja siitäkin huolimatta tartunnan voi saada jostain. Parempi siis unohtaa sali hetkeksi.
Keväästä tuli vähän erilainen kuin ajattelin, mutta ainakin nyt pystyy tekemään hyviä tekoja helpolla. Pysyy vaan himassa.
Tällaisia aikoja elettiin, kun Neo oli muutaman kuukauden vanha. Se oli se koronakevät 2020.
Kommentit
Lähetä kommentti