Siirry pääsisältöön

Dokumentti lyheni



Jaksaa, jaksaa.

Tänään töiden, päivällisen, viinilasillisen ja kahvin jälkeen oli hyvä taas paneutua leikkuuhommiin.

Argentiinassa opin nauttimaan illallisen kera punkkua, joten verestänpä muistoja nyt sitten ruokailupuolellakin.

Dokkari lyhentyi muutamalla minuutilla, arkielämän kuvitusta on lisätty ja tarinan loppu muuttui mielenkiintoisemmaksi.

Seuraavaksi hion edelleen stoorin viimeisiä minuutteja kuntoon ja sitten pitänee miettiä, millaisia tekstityksiä työ kaipaa. Itse olen vähän sokeutunut ja kuuroutunut sille, mistä aksentista ei saa selvää ja mitä ulkopuolinen ei käsittäisi. Yritän pärjätä ilman spiikkejä, sillä editorin spiikinteko-ominaisuutta en ole treenannut. Testasin sitä kyllä ja totesin, että sen käyttö vaatii harjoitusta. Seuraavaan projektiin sitten.




Tarinan alkuun täytynee lisätä hieman kuvaa Buenos Airesista. Kuvasin paljon sekä ensimmäisten päivien aikana maan pääkaupungissa että vuorokauden kestäneiden bussireissujen ajalta halki maan, mutta en luultavasti tule juurikaan kyseistä matskua käyttämään.

Tavoitteeni on ollut pysyä puolen tunnin rajoissa, jotta tarina ei lässähdä. Ongelmana tarinan kasvattamisessa olisi se, että kuvaa löytyy haastatteluita enemmän. Maalla asuvaa jengiä on kerta kaikkiaan vaikea saada pysähtymään ja jorisemaan joutavia.

Voisin tietysti harkita vielä spiikkejäkin. Alun perin pohdin henkilökohtaisen äänimatkapäiväkirjan tekemistä tästä reissusta, mutta se olisi ennestään lisännyt reissuohjelmani tukkoisuutta. Enempää en olisi matkan lomahengen kärsimättä voinut tehdä niin sanotusti töitä. Mitäänhän tästä ei minulle ole kukaan luvannut maksaa, joten siinä mielessä ei puhuta duunista. Mutta kuitenkin, suhtauduin tekemiseen työnä. Plus siihen päälle maaseutuhommat: huskien kakkojen lapioinnit, hevosten syöttämiset, vähän ruoanlaittoa ja sen sellaista.

Seuraavan postauksen yhteydessä lisään tänne vähän kuvia ja ehkä videotakin.

Höps. Lisäsinkin pari täysin editoimatonta vitskua jo tähän. Symppis kotipossu, joka lämmitteli uunin alla kuin kunnon kinkku ja sitten vähän maisemaa bussista läheltä Chilen rajaa. Taustalla ilmeisesti paikallista musiikkia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yllättävän pikkuporvarillista, ja muuta oleellista elämästä

Mietin toisinaan itsekseni, miten kertoisin itsestäni vaikkapa työkaverille, jotta hän ymmärtäisi, millainen olen. Ihmiset olettavat yleensä minuun tutustuessaan, että olen 20-30-vuotias nuori, joka bilettää viikonloppuisin eikä minulla ole historiaa enkä ikinä ole tehnyt tai kokenut mitään. Olen vasta valmistunut korkeakoulusta ja tämä on ensimmäinen työpaikkani. Eivätkä he tämän arvion tehtyään kysy minulta mitään henkilökohtaista, järkyttyvät vain, kun heille lopulta jotenkin selviää, etten mitenkään voi olla parikymppinen ja että minulla täytyy olla edes jonkinlainen elämä takananikin.  Eivät he siltikään kysy juuri mitään, tai se on harvinaista. Siis kukaan missään, paitsi matkoilla ulkomailla, jolloin se ikään kuin kuuluu protokollaan. Ja kaikki tavatut ihmiset ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin ihan samat asiat kokeneet naapurit kotipuolessa. Jos he kuitenkin joskus kysyisivät, sillä joskus harvoin niinkin sattuu, mietin kertovani itsestäni vaikka tähän tyyliin: "Kolmise...

Karmisia kohtaamisia ja tapahtumia

Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta. Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua. Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta. Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana. Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien ...

Kaikki on mahdollista - lapsenkin kanssa

Vuosi ja vuosikymmen valuvat kohti loppuaan. Yöllisen vauvan vahtivuoron aikana olen monen kuukauden tauon päätteeksi saanut romaania jatkettua. Luulin jo, etten saisi ikinä mitään aikaiseksi, mutta joskus vauvelikin väsähtää ja itsellä riittää vielä tarmoa. Muutin vähän kertomuksen lopun hännän juonikuviota siistimäni käsikirjoitusrungon mukaiseksi. Siistiminen oli tarpeen apurahahakemukseen liittämääni synopsista varten. Apurahoja ei tullut, mutta arvasin sen. Hakijoita oli paljon, ja varmasti nimekkäämpiä ja pitkäaikaisempiakin kirjailijuuden harrastajia tai ammattilaisia. Tulipa ensimmäistä kertaa lähetettyä apurahahakemuksia. Kirjan sisältö vaikuttaa edelleen järjelliseltä tuotokselta. Yllättävän paljon sitä onkin saanut yhtenäistä tarinaa selkeään muotoon. Nautin kirjoittamisesta, mielikuvituksen ja kielen käyttämisestä, lähdemateriaalien etsimisestä ja hyödyntämisestä, juonen punomisesta ja sen aukkojen tilkitsemisestä, maailman pohtimisesta, henkilöhahmojen rakentamisesta.....