Tässä vielä dokumenttia henkilökohtaisempia kokemuksia gauchona työskentelystä ja maalaiselämästä Andeilla.
Alla joka-aamuinen herätyskellomme, eli husky-konsertti. Parin minuutin "mielenilmaus" alkoi aamuisin ensimmäisen kerran ehkä noin viiden tai kuuden maissa ja toisen kerran kahdeksan tai yhdeksän aikaan. Aina samalla kaavalla. Iltaisin nämä noin 40 eläintä ulvoivat myös auringonlaskun merkiksi, varoittaakseen mahdollisia lähiseudulla olevia kilpailevia laumoja.
Köysihommien jälkeen seuraava haaste oli saada hevoset turvallisesti rekkoja vilisevän tien yli ja kohti kotipihaa. Aina ne eivät tottele. Pahoittelut ihmeellisistä äänitehosteista, joiden lähde olen minä. Ähinää, puhinaa ja välillä suhinaa. :)
Alla joka-aamuinen herätyskellomme, eli husky-konsertti. Parin minuutin "mielenilmaus" alkoi aamuisin ensimmäisen kerran ehkä noin viiden tai kuuden maissa ja toisen kerran kahdeksan tai yhdeksän aikaan. Aina samalla kaavalla. Iltaisin nämä noin 40 eläintä ulvoivat myös auringonlaskun merkiksi, varoittaakseen mahdollisia lähiseudulla olevia kilpailevia laumoja.
Husky-häkkien sisällä kävin vähintään kerran päivässä, siivoamassa koko konkkaronkan jätökset. Tällaista huskien kanssa samoissa tiloissa hengailu on:
Ennen aamiaista vietiin hevoset laitumelle, välillä ratsain, toisinaan taas jalkaisin. Iltapäivällä pollet noudettiin takaisin pihalle. Solmuja tässä oppi solmimaan ja aukomaan ja hevosia kytkemään naruilla toisiinsa ja esimerkiksi aidanseipäisiin. Olen käsitellyt solmuja myös kiipeilyä harrastaessa, joten ei ollut aivan uutta puuhaa. Solmujen täytyy kestää yhtä lailla satojen kilojen painoista hevosta kuin korkeuksista putoavaa kiipeilykaveria.
Köysihommien jälkeen seuraava haaste oli saada hevoset turvallisesti rekkoja vilisevän tien yli ja kohti kotipihaa. Aina ne eivät tottele. Pahoittelut ihmeellisistä äänitehosteista, joiden lähde olen minä. Ähinää, puhinaa ja välillä suhinaa. :)
Kommentit
Lähetä kommentti