Huh.
Tähän nyt sitten ne kuuluisat ensimmäiset sanat.
Pitäisi olla jotakin kuolemattoman hienoa, mutta ehkä se riittää, että kerron, miksi päädyin aloittamaan uuden blogitaipaleen.
Bloggaaminen on minulle tuttua noin vuodesta 2005 alkaen, ja olen aloittanut ja pitänyt muutamaakin eri blogia vaihtelevilla teemoilla. Yleensä ne ovat kuitenkin blogeille tyypilliseen tapaan keskittyneet päähenkilöönsä eli minuun ja minun mahtavaan tai vähemmän hohdokkaaseen elämääni. Siihenhän se helposti menee, omaan vuodatteluun, jos ei ole aikaa tai valtaisaa paloa keskittyä bloggaamaan juuri tietystä aiheesta.
Huomasin kuitenkin, etten pääse liian rönsyilevässä blogissa antamaan parastani mahdolliselle yleisölle enkä saamaan aikaan minkäänlaista kriittistä tai positiivista keskustelua kiinnostavista aiheista. Toisaalta, tietyntyylisillä blogialustoilla on turha yrittää änkätä aiheista, jotka menevät sivuun vaikkapa fitnessistä, muodista tai ruoanlaitosta. Niin kiehtovia aihepiirejä kuin nuokin ovat, en niistä yksinään keksi loputtomasti sanottavaa. Varmasti on joku minua pätevämpikin bodaaja tai kokkikolmonen valaisemaan valitsemaansa polkua opetuslapsilleen.
Matkailu sen sijaan on minulle iso juttu. Eikä mikä tahansa matkustelu, vaan omatoimimatkailu. Eikä mikä tahansa omatoimilomailukaan, vaan sellainen, joka kykenee muuttamaan elämääni. Nyt en tarkoita hippimeininkiä tai itsensä etsimistä, vaikka ei niissäkään sinänsä mitään pahaa ole. En kuitenkaan jaksa enää päämäärätöntä haahuilua, se on jo minun osaltani koettu.
Matkoillani tahdon tavata uusia ihmisiä, tutustua heihin ja välittää heidän tarinansa myös laajemmalle yleisölle, jos mahdollista. Tahdon käyttää videokameraani heidän kanssaan ja oppia jokaiselta matkaltani uuden tavan nähdä maailma En siis aio vaihtaa omaa elämäntapaani, ainakaan täysin tai etsi uutta johtotähteä synkeää elonyötäni valaisemaan, vaan haluan vain ymmärtää muita paremmin. Ennen kaikkea, haluan tietää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ja miten muut maailman kokevat ja näkevät, ja mihin se perustuu.
Tämä todellisuuden tutkiminen on ollut elämäntyylini ja vuosikausia. Tähän mennessä ilman videonauhurin armotonta läsnäoloa. On käyty intit, missikisat, matkaopaskurssit, asuttu Afrikassa ja Espanjassa, tehty hommia raksasiivoojana ja turvallisuusalalla, valmistuttu medianomiksi ja maisteriksi, työskennelty apulaistuottajana isossa media-alan firmassa, reppureissattu Uudessa-Seelannissa ja Balkanilla, kiivetty vuorilla, metsästetty savannilla ja nyt myös ratsastettu Andeilla ja niin edelleen. Koen aikuisena yhden elämän sijaan kolunneeni jo useamman erilaisen. Ja nyt haluaisin kertoa näistä elämistä muillekin, ei niinkään itseni kuin tapaamieni henkilöiden kautta. Samalla opiskelen dokumentarismin hienouksia ja ihmettelen editoinnin kiemuroita.
Minulla on siis ensimmäinen oma matkadokkarini työn alla. Uutisvideoiden ja koulutekeleiden jälkeen tästä tulee eka oma teokseni, jolle mielelläni vastaanotan myös palautetta ja korjausehdotuksia.
Varsinaiselta ammatiltani olen toimittaja. Kaikenlaista olen kirjoittanut ja kuvannutkin suomalaisesta lifestylesta Afrikan ajankohtaisuutisointiin ja paikallisjuttuihin Pirkanmaalla sekä muualla. Täysi-ikäistyttyäni kirjoittelin ensimmäiset artikkelini paikallis- ja maakuntalehtiin ja nyt ikää on jo reippaasti yli 30 vuotta.
Naiseus ja naisseikkailu kiinnostavat teemoina, mutta en halua tehdä niistä tässä pääasiaa. Tahdon kirjoittaa ja touhuta vallan omana itsenäni, sukupuolesta välittämättä. On hienoa, että naiset saavat ja voivat matkata yksin vaikka maailman ympäri, mutta otan sen tässä kohtaa selviönä. Olenhan kuitenkin keskiluokkainen, valkoinen nainen Suomesta.
Anyhow, nämä ovat nyt lähtökohdat. Näillä mennään. Jäikö jotain epäselväksi?
Kommentit
Lähetä kommentti