Edellisissä postauksissa käsittelemieni elämän ongelmakohtien vastapainoksi mainitsen olevani nyt aika tyytyväisellä mielellä. Päätin enemmän tai vähemmän tietoisesti unohtaa suorittamisen ja tehdä vaan kaikkea, mikä tuntuu omalta.
Aiemmin olen säännöstellyt paljonkin mukavaa toimintaa, koska se on herättänyt minussa huonoa omaatuntoa. Kavereiden kanssa hengailu on pahasta, kun pitäisi illalla juosta se viikon neljäs lenkki ja huomenna jaksettava taas töissä. Tai herkutella ei saa kuin kerran kahdessa viikossa ja kahviinkin on tuupattava mautonta, rasvatonta maitoa, kun on Namibian-reissulla tullut lihottua viisi kiloa.
Jep, tällainen ajattelumalli on ollut minulle aivan arkipäivää. Harmi vaan, että elämän velvollisuudet eivät ikinä lopu ja aina olisi jotain hyödyllisempää tehtävää tai muutama rasvagramma viilattavana kropassa. Selluliitti kuuluu aikuisen ja elämästään nauttivan naisen vartaloon, ja ilojen sekä surujen jakaminen kasvotusten muiden kanssa on sata kertaa mahtavampaa kuin yksikään somen statuspäivitys.
Ja kas vain, työtkin luistavat ihan toisella tavalla ja tanko nousee salilla keveämmin.
Onhan tässä tapahtunut kaikkea mahtavaa: onnistunut ja paljon monipuolista puuhaa sisältänyt lomailu avomiehen kanssa aurinkoisten kelien vallitessa, ystävien ja tuttavien yllätystapaamiset, uusia harrastuksia, hienoja duuneja ja duunisuunnitelmia ja elämäni ensimmäinen puhdas leuanveto!
Ehkä elämä tosiaankin edelleen on seikkailu. Huomaan negatiivisten ajatusten syntyvän siitä, että vaatii paitsi itseltään, myös muilta liikoja. Kieltäytyy esimerkiksi kokeilemasta uusia juttuja, jos ne eivät ihan täysin kaikilta osin vastaa omia etukäteistoiveita. Olen viime vuosina kotimaassani syyllistynyt tähän rikkeeseen monta kertaa: "No olisihan tämä kauhean kiva juttu, mutta kuitenkin se osoittautuu taas jotenkin kiusalliseksi ja vaivalloiseksi eikä siitä ole varmaankaan edes hyötyä minulle." Sitten sitä ihmettelee, kuinka ei ikinä tapahdu mitään kiinnostavaa, vaikka jokaisella on elämässään se tyyppi, joka vastaa ohjelmanumeroista: minä itse.
Melkein mistä tahansa asiasta saa tehtyä kiinnostavan hyvällä asenteella. En tiedä, miten normiarjessa vapaa-ajalla onnistun unohtamaan tämän mestarireseptin hyvien hetkien luomiseen. Moni reissu, työ ja saavutus vaatii asennetta niinäkin päivinä, kun ei ole parhaimmassa terässä, mutta jotenkin henkilökohtaisessa elämässä saan muka erikoisluvalla murjottaa ja pilata päiväni. Kuitenkin oma yleisfiilis on se, millä kaikilla muillakin areenoilla lopulta pelataan. Siihen on siis panostettava jopa enemmän kuin muuhun. Nauttimalla siitä, mitä on, ja olemalla valittamatta kaikesta pienestä ja turhasta.
Kommentit
Lähetä kommentti