Siirry pääsisältöön

Ajattelua muuttavat hetket – ja niiden merkitys tyytyväisyyteen

Vapaapäivänäni pohdiskelen tämän kesän kohokohtia ja niiden vaikutusta elämän merkityksellisyyden kokemukseen.

Kuuma sää on itsekkäästi ajatellen (vaikkakin huolestuttavaa luonnon, ruokahuollon, turvallisuuden ja yhteiskuntien stabiiliuden sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta) vähentänyt flunssiani, mikä on lisännyt hyvävointisuuden tunnettani ja tyytyväisyyttä elämääni. Tosin vähempikin lämpö kyllä riittäisi.

Sen lisäksi tämä kesä on tarjonnut useita syvällisesti transformatiivisia kokemuksia. Ne ovat tulleet yksityiselämän puolelta. Ajattelua ja persoonaa muuttavat kokemukset ovat itse asiassa sellainen tekijä, joka ainakin itselläni vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin kokemukseen ja elämänlaatuun sekä myös tuottavuuteen. Kyseiset kokemukset ovat hyvä mittari tyytyväisyydelle ja linjassa itsensä kanssa olemiselle.

Näitä kokemuksia pitäisi olla säännöllisin väliajoin, ja aika usein ne ovat ajoittuneet matkoihin. Jonain aiempana kesänä olen kokenut yhteiskunnallista ajatteluani muuttavia ja syventäviä huippukokemuksia, jotka esimerkiksi vaikuttivat haluuni tutkia akateemisesti lisää tietynlaisia asioita.

Argentiinan-matkani viime joulukuussa taas vaikutti hyvin monitahoisesti ajatuksiini hyvästä elämästä, elämäntarkoituksesta ja työstä, muun muassa. Myös ajatuksiin itsestäni. Sekin sai minut työskentelemään eri lailla.

Näitä muutoksen hetkiä on paljon ja monenlaisia, mutta yhteistä niille on, että ne ovat sisäsyntyisiä, ulkoa pakottamattomia, yllättäviä ja silti yhtenäisen inhimillisen kehityksen näkökulmasta loogisia ja jopa ketjuttuvia.

Transformatiivinen tapahtuma keskittyy yleensä johonkin lyhyeen, ravistelevaan ja sokeeraavaankin hetkeen, joka saa kyseenalaistamaan aiemmat uskomukset ja käsitykset asioista. Aika usein näissä tapahtumissa omalla aktiivisella toimijuudella ja itsensä jonkinlaisella ylittämisellä on myös merkitystä.

Tärkeää on myös, että tällaisen oivalluksen hetken jälkeen työstää uutta ajatteluaan ja suuntaa sitä mielekkääseen toimintaan. Uusintaminen vahvistaa muistoa ja tuo sen olennaiseksi osaksi omaa elämää ja toimintaa pelkän hiipuvan tunteen tai ajatuksen sijasta.

Välillä sitä miettii pidempäänkin, että mitä tämän tietyn hetken pitäisi merkitä juuri minulle? Miten sitä pitäisi tulkita? Miksi tämä asia oli juuri nyt näin tärkeä? Oliko kyse vain tunnereaktiosta vai todellisesta muutoksentarpeesta juuri tämän asian kohdalla? Mitkä olivatkaan prioriteettini?

Toki käänteen tekevien hetkien lisäksi elämässä on hitaita kehityskulkuja ja pieniä voittoja ja muutoksia. Työn saralla niitäkin on tänä kesänä ollut jonkin verran, vaikka mitään erityisen mullistavaa ei ole tapahtunut.

Pohdin usein elämääni jakamalla sen työn, vapaa-ajan ja suhteiden kategorioihin. Olen ollut kaikkiin tänä kesänä tasaisen tyytyväinen. Katson myös taaksenpäin ja teen tutkivaa vertailua. Tätä voisi pitää jonkinlaisena vakaantumisen ja tasapainottumisen kesänä verrattuna muihin. Hengenvedon kesä.

Toki olen tehnyt melko paljon tulevaisuuteen ja nykyhetkeen vaikuttavia tekoja, mutta uskon ja arvelen, että suuremmat mullistukset elämässäni tapahtuvat tämän hetken sijaan lähitulevaisuudessa. Sitä varten on tehtävä pohjatyötä ja kerättävä voimia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yllättävän pikkuporvarillista, ja muuta oleellista elämästä

Mietin toisinaan itsekseni, miten kertoisin itsestäni vaikkapa työkaverille, jotta hän ymmärtäisi, millainen olen. Ihmiset olettavat yleensä minuun tutustuessaan, että olen 20-30-vuotias nuori, joka bilettää viikonloppuisin eikä minulla ole historiaa enkä ikinä ole tehnyt tai kokenut mitään. Olen vasta valmistunut korkeakoulusta ja tämä on ensimmäinen työpaikkani. Eivätkä he tämän arvion tehtyään kysy minulta mitään henkilökohtaista, järkyttyvät vain, kun heille lopulta jotenkin selviää, etten mitenkään voi olla parikymppinen ja että minulla täytyy olla edes jonkinlainen elämä takananikin.  Eivät he siltikään kysy juuri mitään, tai se on harvinaista. Siis kukaan missään, paitsi matkoilla ulkomailla, jolloin se ikään kuin kuuluu protokollaan. Ja kaikki tavatut ihmiset ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin ihan samat asiat kokeneet naapurit kotipuolessa. Jos he kuitenkin joskus kysyisivät, sillä joskus harvoin niinkin sattuu, mietin kertovani itsestäni vaikka tähän tyyliin: "Kolmise...

Karmisia kohtaamisia ja tapahtumia

Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta. Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua. Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta. Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana. Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien ...

Kaikki on mahdollista - lapsenkin kanssa

Vuosi ja vuosikymmen valuvat kohti loppuaan. Yöllisen vauvan vahtivuoron aikana olen monen kuukauden tauon päätteeksi saanut romaania jatkettua. Luulin jo, etten saisi ikinä mitään aikaiseksi, mutta joskus vauvelikin väsähtää ja itsellä riittää vielä tarmoa. Muutin vähän kertomuksen lopun hännän juonikuviota siistimäni käsikirjoitusrungon mukaiseksi. Siistiminen oli tarpeen apurahahakemukseen liittämääni synopsista varten. Apurahoja ei tullut, mutta arvasin sen. Hakijoita oli paljon, ja varmasti nimekkäämpiä ja pitkäaikaisempiakin kirjailijuuden harrastajia tai ammattilaisia. Tulipa ensimmäistä kertaa lähetettyä apurahahakemuksia. Kirjan sisältö vaikuttaa edelleen järjelliseltä tuotokselta. Yllättävän paljon sitä onkin saanut yhtenäistä tarinaa selkeään muotoon. Nautin kirjoittamisesta, mielikuvituksen ja kielen käyttämisestä, lähdemateriaalien etsimisestä ja hyödyntämisestä, juonen punomisesta ja sen aukkojen tilkitsemisestä, maailman pohtimisesta, henkilöhahmojen rakentamisesta.....