Alkuvuosi näyttää hektiseltä.
Naikkarit 2,5 viikon kuluttua. Olen lopulta tästä yllättävän innoissani, vaikka en koskaan ole ollut varsinainen hääintoilija.
Vähän kuin parisuhteen maisterintutkinto, valloitettu vuorenhuippu tai ylennys töissä. Yksi elämäni tärkeimmistä päätöksistä.
"Olet hoitanut hommasi niin hyvin, että sinuun voidaan sitoutua pidemmäksi aikaa. Olet oppinut paljon tärkeässä ihmissuhteessa olemisesta ja soveltanut oppimaasi käytännössä kiitettävästi; hallitset tämän parisuhteen ja sitoudut kehittämään ja ylläpitämään sitä jatkossakin. Palkaksi saat sitä, mitä suhteelle itse annat."
On vaikea edes ilmaista, miten iloinen ja onnellinen tästä olen. Saan hengata maailman siisteimmän tyypin kanssa koko loppuelämäni!
Niin sanottu määmatka reilun kuukauden päästä. Pääsen toivottavasti lisäämään maalistalleni kolme uutta kohdetta ja tutustumaan niiden kulttuuriin, historiaan ja asukkaisiinkin vähän aiempia aikuisemmalla matkalla. Ei tosin yhtään tylsemmällä! Hostellimajoitus ja bileet ovat pannassa.
Lähimmäisten juhlia ja muuta hässäkkää.
Mahdollinen kansainvälinen projekti muualta olevan kollegan kanssa. Nyt ne vuosia sitten luodut kontaktit eri puolille alkavat näyttää jopa aiempaa kiinnostavammilta, kun olemme kukin erilaisissa elämäntilanteissa omissa maailmankolkissamme. Tämä proggis tosin on vielä kysymysmerkki, mutta kutkuttava sellainen. Kaikki, minkä itse laittaa tulille, tuntuu aina erityisen hyvältä.
Ehkä muita projekteja. Katsotaan, miten elämä vie.
Kirjassakin on nyt jo yli 90 sivua. Pääsen sataan tämän vuoden puolella. Eli noin puolivälissä ollaan sivumäärällisesti. Joudun jälleen jossain kohdassa tekemään välitilinpäätöstä ja tsekkaamaan suurien linjojen ja yksityiskohtien toteutumista. Teksti on kuitenkin soljunut etukäteen tekemäni juonellisen käsikirjoituksen mukaisesti, joten nyt tarina on jännempi kuin rungoton edeltäjänsä pari kuukautta sitten.
Viime aikoina on myös ollut ihanaa tavata sukulaisia ja ystäviä. Vannon, että panostan varsinkin kavereiden näkemiseen tulevana vuonna viime vuosia enemmän. Sukulaisten kanssa yhteydenpito vilkastunee myös. On kai normaalia, että yhteydenpito ruuhkavuosina katkeilee, mutta se, että tapaa kasvokkain ystäviä alle kymmenen kertaa vuodessa, ei voi pitkän päälle olla terveellistä. Olen kyllä änkenyt itseäni kaikenlaisiin sosiaalisiin tapahtumiin ja menoihin mukaan ja tavannut reissuilla paljon uusia ihmisiä, mutta aitojen kaverisuhteiden löytäminen on aina silti tuuripeliä ja vaatii usein pidempää yhtämittaista altistumista henkilön seuralle.
Ja työt. Pätkätöitä pukkaa toista vuotta valmistumisen jälkeen. Ala on oikea. Haussa on edelleen kokopäiväinen ja pitkäaikaisempi työ omalta alalta. Kun vielä tämänkin toiveen saisi toteutumaan jossakin kohdassa, niin silloin olisi ensimmäistä kertaa koko paletti kasassa. Ihan oikea, konventionaalinen vanhan ajan aikuiselämä. Ei ehkä omakotitaloa ja koiraa, mutta silti.
Nyt sitten hyvää joulua! Tämä on ollut ainakin kymmeneen vuoteen rauhaisin vuoteni, jolloin ei tapahtunut juuri mitään erityisen poikkeavaa. Ihanaa, vaihteen vuoksi. Stressitasot kerrankin alle 150 pisteen: https://www.mindtools.com/pages/article/newTCS_82.htm. Yleensä ne huitelevat skaalan ylänurkassa.
Kommentit
Lähetä kommentti