Kirja on taas edennyt. Nyt kasassa on pian 120 sivua. Pari uutta lukua on valmistunut äitiyslomalla.
Tavoitteeni on siis kirjoittaa kirjaa 4-6 sivua viikossa. Sillä vauhdilla saan käsikirjoituksen valmiiksi muutaman kuukauden aikana. Toisaalta se, että jotkut viikot ovat vähän löysempiä ei haittaa. Eihän minulla mitään virallista deadlinea ole. Tällä hetkellä en vielä deadlineja pysty noudattamaankaan.
Mutta nyt oloni on jo optimistinen sen suhteen, että pystyn tähän. Enkä oikeastaan ymmärrä, miksen pystyisi. Ehkä kirjoittajien kanssa kirjoittelu ja kirjoituspiiriin lupautuminen lisäsivät itseluottamustani. Muistin viimeistelleeni kiitettäväksi arvioidun gradunkin reilut pari vuotta sitten. Siinä oli noin 70 sivua ja pohjana käytetty ainakin sataa kirjallista lähdettä. Sitä ennen tein vuosia sitten ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, joka oli siihen aikaan minulle kunnianhimoinen saavutus, ja sekin valmistui arvosanalla 4/5. Niihin nähden tämän pitäisi periaatteessa olla helpompaa, sillä kirjoitan fiktiota, jossa faktoilla ei ole niin suurta merkitystä. Toisaalta juonen loogisuus ja monet muut tekijät ovat nyt edelleen tärkeitä. Minusta nimenomaan yli 200-sivuisen kirjan juonen rakentaminen tuntuu nyt kiinnostavalta haasteelta, koska en ole ikinä kirjoittanut mitään vastaavanlaista.
Lähetin tähän mennessä valmistuneen käsikirjoituksen myös Leppävaaran kirjaston Betalukija-palveluun, jossa luvataan antaa jonkinlainen ilmainen koeluku pitkille teksteille. Heillä on ymmärrettävästi ruuhkaa, joten katsotaan, tuleeko vastausta ja milloin.
Poika täyttää pian kolme kuukautta, ja me vanhemmatkin testaamme uudenlaista rytmiä. Aiemmin teimme niin, että mieheni valvoi öisin kahdeksan tuntia poikaa vahtien, sitten hän aloitti työt aamun koittaessa ja minä heräsin hoitamaan vauvaa, ja iltapäivällä mieheni meni nukkumaan ja minä jatkoin pienokaisen kanssa touhuamista noin keskiyön tuntumaan. Kutsutaan menetelmää vaikka 8+16-systeemiksi.
Nyt hoidamme poikaa vuoroöin, ja iltapäivisin miehen töiden jälkeen käytämme kummatkin aikaa pojun seurassa niin, että kumpikin saa myös omaa aikaa. Tämä malli sopii nyt, koska vauva jo pääsääntöisesti nukkuu öisin syöttöjen välillä ilman ongelmia, ja kaipasimme jo iltoja, jolloin pystyy esimerkiksi harrastamaan, viettämään perheaikaa tai olemaan vauvan nukkuessa puolison kanssa yhtä aikaa hereillä. Aiemmassa mallissa plussaa olivat molempien hyvät, noin kahdeksan tunnin yhtämittaiset unet vuorokaudessa.
Olen aloittanut työnhaun ja verkostoni kontaktoimisen. Ihan vielä en toki pysty töitä aloittamaan, mutta ajoissa kannattaa naruista ryhtyä vetelemään. En ole esimerkiksi vielä täysin varma siitä, miten pojan hoito aikanaan olisi hyvä järjestää, mutta eiköhän se selviä hiljalleen. Huomasin, että Espooseen muutto kannatti siksikin, että täällähän minulla on aika paljonkin tuttavia. Olin jo ehtinyt unohtaa koko asian Tampereen-vuosien aikana. Laskeskelin myös, että menneiden kuukausien aikana olemme tavanneet pk-seudulla asuessamme sukulaisia ja ystäviä noin kerran viikossa, kun Tampereella tapaamiskerrat jäivät joka vuosi noin kertaan kuukaudessa. Tällä frekvenssillä on iso merkitys hyvinvoinnin kannalta.
Totuin nuorena menemään maailmalla ja etsimään aina uudet kaverit ja piirit, mutta keski-ikää lähestyessä kaipaa jo niidenkin seuraa, jotka jo tuntee vuosien takaa. Uusiakin kavereita ja ystäviä sekä muita tuttuja silti toki mielellään hankin edelleen. Niitä tuli myös Tampereella, mutta kieltämättä parisuhde ja vaihteleva opiskelu- ja työelämä hieman rajoittivat syvempien ja vakaampien ihmissuhteiden muodostamista.
Parin viikon kuluessa aloitan salikäynnit, ja se tulee olemaan jännittävää. Kävin viimeisilläni raskaana pari kertaa läheisellä kuntosalilla tutustumiskäynneillä rauhallisilla venyttelytunneilla, ja nyt pitäisi taas kyetä "oikeaan liikuntaan". Ennen kolme kertaa viikossa Body Pumpia ja juoksua treenannut tyyppi vietti noin vuoden liikkumatta, ja nyt sitten taas lähes aloittelijana liikenteeseen, uudella kropalla. Hurjaa.
Nyt yövuoroon poikaa nukuttamaan ja vahtimaan.
Tavoitteeni on siis kirjoittaa kirjaa 4-6 sivua viikossa. Sillä vauhdilla saan käsikirjoituksen valmiiksi muutaman kuukauden aikana. Toisaalta se, että jotkut viikot ovat vähän löysempiä ei haittaa. Eihän minulla mitään virallista deadlinea ole. Tällä hetkellä en vielä deadlineja pysty noudattamaankaan.
Mutta nyt oloni on jo optimistinen sen suhteen, että pystyn tähän. Enkä oikeastaan ymmärrä, miksen pystyisi. Ehkä kirjoittajien kanssa kirjoittelu ja kirjoituspiiriin lupautuminen lisäsivät itseluottamustani. Muistin viimeistelleeni kiitettäväksi arvioidun gradunkin reilut pari vuotta sitten. Siinä oli noin 70 sivua ja pohjana käytetty ainakin sataa kirjallista lähdettä. Sitä ennen tein vuosia sitten ammattikorkeakoulun opinnäytetyön, joka oli siihen aikaan minulle kunnianhimoinen saavutus, ja sekin valmistui arvosanalla 4/5. Niihin nähden tämän pitäisi periaatteessa olla helpompaa, sillä kirjoitan fiktiota, jossa faktoilla ei ole niin suurta merkitystä. Toisaalta juonen loogisuus ja monet muut tekijät ovat nyt edelleen tärkeitä. Minusta nimenomaan yli 200-sivuisen kirjan juonen rakentaminen tuntuu nyt kiinnostavalta haasteelta, koska en ole ikinä kirjoittanut mitään vastaavanlaista.
Lähetin tähän mennessä valmistuneen käsikirjoituksen myös Leppävaaran kirjaston Betalukija-palveluun, jossa luvataan antaa jonkinlainen ilmainen koeluku pitkille teksteille. Heillä on ymmärrettävästi ruuhkaa, joten katsotaan, tuleeko vastausta ja milloin.
Poika täyttää pian kolme kuukautta, ja me vanhemmatkin testaamme uudenlaista rytmiä. Aiemmin teimme niin, että mieheni valvoi öisin kahdeksan tuntia poikaa vahtien, sitten hän aloitti työt aamun koittaessa ja minä heräsin hoitamaan vauvaa, ja iltapäivällä mieheni meni nukkumaan ja minä jatkoin pienokaisen kanssa touhuamista noin keskiyön tuntumaan. Kutsutaan menetelmää vaikka 8+16-systeemiksi.
Nyt hoidamme poikaa vuoroöin, ja iltapäivisin miehen töiden jälkeen käytämme kummatkin aikaa pojun seurassa niin, että kumpikin saa myös omaa aikaa. Tämä malli sopii nyt, koska vauva jo pääsääntöisesti nukkuu öisin syöttöjen välillä ilman ongelmia, ja kaipasimme jo iltoja, jolloin pystyy esimerkiksi harrastamaan, viettämään perheaikaa tai olemaan vauvan nukkuessa puolison kanssa yhtä aikaa hereillä. Aiemmassa mallissa plussaa olivat molempien hyvät, noin kahdeksan tunnin yhtämittaiset unet vuorokaudessa.
Olen aloittanut työnhaun ja verkostoni kontaktoimisen. Ihan vielä en toki pysty töitä aloittamaan, mutta ajoissa kannattaa naruista ryhtyä vetelemään. En ole esimerkiksi vielä täysin varma siitä, miten pojan hoito aikanaan olisi hyvä järjestää, mutta eiköhän se selviä hiljalleen. Huomasin, että Espooseen muutto kannatti siksikin, että täällähän minulla on aika paljonkin tuttavia. Olin jo ehtinyt unohtaa koko asian Tampereen-vuosien aikana. Laskeskelin myös, että menneiden kuukausien aikana olemme tavanneet pk-seudulla asuessamme sukulaisia ja ystäviä noin kerran viikossa, kun Tampereella tapaamiskerrat jäivät joka vuosi noin kertaan kuukaudessa. Tällä frekvenssillä on iso merkitys hyvinvoinnin kannalta.
Totuin nuorena menemään maailmalla ja etsimään aina uudet kaverit ja piirit, mutta keski-ikää lähestyessä kaipaa jo niidenkin seuraa, jotka jo tuntee vuosien takaa. Uusiakin kavereita ja ystäviä sekä muita tuttuja silti toki mielellään hankin edelleen. Niitä tuli myös Tampereella, mutta kieltämättä parisuhde ja vaihteleva opiskelu- ja työelämä hieman rajoittivat syvempien ja vakaampien ihmissuhteiden muodostamista.
Parin viikon kuluessa aloitan salikäynnit, ja se tulee olemaan jännittävää. Kävin viimeisilläni raskaana pari kertaa läheisellä kuntosalilla tutustumiskäynneillä rauhallisilla venyttelytunneilla, ja nyt pitäisi taas kyetä "oikeaan liikuntaan". Ennen kolme kertaa viikossa Body Pumpia ja juoksua treenannut tyyppi vietti noin vuoden liikkumatta, ja nyt sitten taas lähes aloittelijana liikenteeseen, uudella kropalla. Hurjaa.
Nyt yövuoroon poikaa nukuttamaan ja vahtimaan.
Kommentit
Lähetä kommentti