Jännän äärellä: Yllättäviä syysprojekteja

Syksy saapui ja sen mukana kuin itsestään ammatilliset kiireet.

Sain idean, jonka tulin esitelleeksi kollegoille, jotka päättivät lähteä mukaan työstämään ajatushahmotelmaa pidemmälle. Tämän seurauksena väsään nyt työsuunnitelmaa ja rahoitushakemuksia projektille, josta luultavasti kuulette myöhemmin lisää.

Niin usein saa mielestään loistavia ideoita ja alkaa ehkä jopa toteuttaa niitä ja kerätä muita innokkaita yksilöitä mukaan huomatakseen jo alussa, ettei homma syystä tai toisesta toimikaan. Usein syynä on se, että yhteistyössä mukana olevien aikataulut tai intressit eivät natsaa. Sellaista elämä on, ja siksi suunnitelmia, tavoitteita ja toiveita on hyvä olla roppakaupalla.

Laitoin puolet romaanikäsikirjoitukseni 180-sivuisesta neljännestä versiosta Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun, he kiittivät ja kuittasivat, ja ammattikirjailijan hedelmällinen kritiikki saapuu maksua vastaan ensi kuussa. Jännää! Olen varma, että hyvä tästä tulee, vaikka työtä se vaatiikin. Olen ylipäätään iloinen mahdollisuudesta oppia ja kehittyä itseäni kiinnostavalla osaamisalueella.

Ja romaanin osaltakin koko homma alkoi vajaan kolmen vuoden takaisesta matkasta Argentiinaan, josta piti alkujaan kehkeytyä videodokumenttiprojekti. Aikataulut eivät natsanneet dokumentin päähenkilön kanssa ja järjestelyt olisivat vaatineet vuosien työn ja sekalaista säätämistä, joten otin erään minua neuvoneen dokumentarismin ammattilaisen neuvoista vaarin ja päätin tehdä seikkailusta ennemmin kirjan. Eikä siitä tullut faktateos, vaan maagisen realismin värittämä mielikuvituksen lentomatka faktan rippeiden kautta kohti täyttä fiktiota.

Melkoinen matka.

Poika nukkuu päikkäreitä, minua väsyttää, kuten aina, ja vauvavuosi lähenee loppuaan. 

Pojulla on erittäin voimakas oma tahto, hän kiipeilee kaikkialle ja kolhii päätään, konttaa rivakasti karkuun tietäessään suuntaavansa kohti jotain kiellettyä kohdetta, on menettänyt mielenkiintonsa ruokailemiseen, ellei häntä viihdytetä koko aterian ajan, inhoaa nukkumaan menemistä ja nukkumista, rakastaa leikkiautoilla päristelemistä, lehtien selaamista ja niin edelleen.

Tämäkin on ollut hurja matka. 

Miten hän voikin olla jo iso, noin 80-senttinen poika hiuskiehkuroineen. Seuraava neuvola on vasta parin kuukauden kuluttua, joten pojun tarkat nykymitat eivät ole selvillä, mutta pitkä hän silmin nähden on. 

Edessä on vilkas syksy.