Poika täyttää pian 16 kuukautta ja tunnistaa kirjaimet, värejä sekä lukuisia muita sanoja ja numeroitakin. Hän kävelee ja juoksahteleekin, auttaa mielellään kotihommissa, kuten heittää roskia roskikseen ja tyhjät paketit ja tölkit keräykseen sekä laittaa pyykkiä. Säätelee hellan namikoita, avaa pakastimen, leikkii tekevänsä ruokaa ja pyyhkivänsä pölyjä.
Hän on joissain asioissa pedantti: esimerkiksi patalaput pitää aina ripustaa seinälle naulaan. Helpot palapelit ja duplojen kasaus onnistuvat. Pojalla on loistava muisti. Hän muistaa, missä on minkäkin esineen viimeksi nähnyt ja missä se oli sitä ennen. Joskus jopa viikkojen päähän.
Päiväkoti alkoi sairastelun merkeissä. Olemme nyt pian neljättä viikkoa kipeinä kotona, minä ja poika. Isukki on muuten vain etätöissä. Tulisin hulluksi, ellen olisi keksinyt tarjota kaltaisilleni kirjailijanaluille ilmaisia koelukuja. Siitä saan tekemistä päälle, oppia omaan tekemiseeni ja sosiaalisia kontakteja.
Oma käsikirjoitukseni on saanut jo yhden koeluvun tuntemattomalta, eräästä someryhmästä löytyneeltä lukijalta, ja odotan vielä muutamaa palautetta muilta koekaniineilta. Juoni on ilmeisesti kohdillaan, kun lukija oli maratoonannut tekstini yhdeltä istumalta, ja toinen, oikea romaani oli jäänyt siksi aikaa häneltä kesken. Parannettavaa kyllä löytyi, minkä tiesin itsekin. Taustatöitä pitää tehdä vielä urakalla.
Työkuvioni ovat toistaiseksi auki. Mahdollisesti töitä voisi olla luvassa lähitulevaisuudessa, pidetään sille peukkuja. Haaveilen kesästä, jolloin pääsisin taas arkisin painamaan alani hommia ja vapailla viettämään aikaa perheen parissa. Mies saa minun puolestani pitää isyyslomaa ja bondailla poikansa kanssa vaihteeksi minunkin edestäni. Olisi hienoa, jos isovanhemmatkin pääsisivät kesällä ottamaan enemmän kontaktia lapsenlapseen. Saa nähdä, miten käy. Toivoisin myös yhteistä aikaa miehen kanssa kaksin, edes joskus. Viimeisistä treffeistämme on jo yli vuosi.
Aika näyttää. Järjestetään kuviot sitten sen mukaan, miten elämälle passaa.
Kommentit
Lähetä kommentti