Koko kevät on ollut yhtä sairastelua. Poika on virallisesti ollut päiväkodissa koko alkuvuoden, mutta käytännössä vain muutaman hajanaisen viikon. Lopun ajan olemme sairastelleet enemmän tai vähemmän koko perhe (ja käyneet koronatesteissäkin jo monta kertaa).
Kaikesta huolimatta on syitä iloon. Sain kesäksi töitä toimittajana sanomalehti Länsi-Uusimaassa, alamme taas kaikki olla terveen kirjoissa (ehkä kevään flunssat olivat siinä?) ja minulla on käynnissä monenlaisia projekteja.
Aloitin ensin ilmaiseksi ja myöhemmin kevytyrittäjänä romaanikäsikirjoitusten ja muiden kirjallisten töiden koeluvut... Nyt olen lukenut ja arvioinut toistakymmentä tekstiä ja "asiakkaani" ovat olleet pääosin kiitollisia ja tyytyväisiä. Jopa siinä määrin, että eräs heistä hommasi minulle lahjakortin kukkaliikkeeseen ja jokunen on tyrkyttänyt rahaa pyytämättäkin. Itsekin koen työn mielekkäänä ja kiinnostavana, tekisin sitä ilmaiseksikin.
Oma romaanini on ollut reilun kuukauden mittaisella lepuutustauolla. Olen saanut siitä palautetta muutamalta tuntemattomalta koelukijalta, lukenut taustamateriaaleja ja nyt lähestynyt erästä argentiinalaista kirjailijaa, joka on kirjoittanut samasta aiheesta kuin minä nyt. Yritän saada työni kustantamokierrokselle viimeistään syksyllä.
Journalistinen julkaisuprojekti, jota viime syksynä juonin eräässä vireässä ryhmässä, on edelleen vähintään jossain määrin työn alla.
Yritän osallistua myös Journalistiliiton Mediakunnan toimintaan, jos aikaa riittää, ja aloitin Helsingin avoimessa yliopistossa etänä käytävän rikosoikeuden kurssinkin. Ensimmäinen tentti oli sopivasti haastava, sopivasti rohkaiseva... :) Suurin osa kysymyksistä meni siis oikein, mutta en silti päässyt tentistä läpi, koska väärät vastaukset tiputtivat arvosanaa. En ole varma, jaksanko punnertaa tässä kaiken ohessa kurssia kuitenkaan läpi kesän loppuun kestävän aikaikkunan rajoissa.
Pääosassa elämässäni on nimittäin pian puolitoistavuotias poikani. Hän tunnistaa tosiaan kaikki kirjaimet (ei tosin ehkä ääkkösiä, sillä ne puuttuivat aakkosduploista, joilla kirjaimia treenattiin), tekee itsenäisesti ja oma-aloitteisesti avustavia kotitöitä, rakastaa autoja ja koneita, nukkuu jo yöt kokonaan ja on hyvin oppivainen, reipas ja hauska tyyppi. Hän on jo viettänyt yhden kokonaisen viikonlopun ilman äitiä, pääsiäisenä isänsä kanssa vaarin luona Itä-Suomessa. Reissu meni hyvin, äitiä ei kaivattu.
Toisin sanoen, voin luottaa siihen, että kesä suureksi osaksi isän seurassa sujuu myös rattoisasti. Ja eiköhän me äidin vapaapäivinä ja -aikoina ehditä tehdä kivoja kesäjuttuja yhdessä!
Kommentit
Lähetä kommentti