Siirry pääsisältöön

Myllerrystä myllerryksen perään

Alkuvuosi on ollut taas melkoista mylläkkää.

Ostimme Lohjalta tilavan, valoisan kodin kivalta alueelta luonnon keskeltä, mutta läheltä palveluita ja minun työpaikkaa.

Muutto oli melkoinen viikonloppupuristus, koska teimme molemmat töitä viikoilla, saatiin vielä koko perhe räkätauti juuri muuton alla, ja minulla oli vielä ekstratyövuoro sunnuntai-iltana aluevaalien takia, juuri kun oltiin edellisyö valvottu aamuneljään muuttorumbassa eikä aamulla löytynyt kahvikuppikaan kaikkien laatikoiden ja nyssäköiden seasta.

Poika sai heti perhepäivähoitopaikan ja hyvin on viihtynyt alusta alkaen. Se on ollut iso helpotus.

Olen ensimmäistä kertaa elämässä kunnolla sisustanut asuntoa. On kyllä ollut niin liikkuvaa elämä, ettei ole ennen tarvinnut! Nyt tarvittaisiin Välimeren henkisiä tauluja tai kuvia olkkariin ja meksikolaista ilmettä keittiöön. Rakastan etenkin meidän avaraa olkkaria, josta voi tarkkailla auringon ja luonnon kulkua pienellä takapihalla ja sen takana.

Uudessa työhuoneessa on vietetty aikaa etätöissä, mikä oli kätevää ja kotoisaa, koska teen toisinaan iltavuorojakin ja myöhäiset työmatkat jäivät muuton ansiosta pois. Enemmän aikaa tehdä jotain hyödyllistä!

Töissä on tuloillaan Euroopan mittakaavassakin suuri lehtiuudistus, joka myllää omaa työntekoani juuri nyt. Tähän mennessä olen monipuolisten juttujen teon lisäksi opetellut taittamaan 3-4 eri paikallisjulkaisua, eli töidenkin puolesta on ollut muutosta muutoksen perään.

Kirjakäsikirjoitus etenee edelleen: käyn sitä nyt tiheällä kammalla läpi ja kirjoitan uusiksi, paikkailen ja lisäilen, muutan ja mietin lauseita, taustamerkityksiä, luettavuutta, kaunokirjallista ilmaisua... Freelance-kustannustoimittaja saa työn perattavakseen vielä tämän vuoden puolella, mutta aikataulu on hiukan venynyt. Onneksi hän on ollut ymmärtäväinen.

Sota on toki stressannut myös. Se on näkynyt uutisoinnissa paikallistasollakin, myös omissa jutuissani: tein sodan alkupäivinä mm. lehden aloitusaukeaman sodan ja tulijoiden näkymisestä Lohjalla. Olen lahjoittanut uhreille SPR:n kautta ja ollut muutenkin aktiivinen asian tiimoilta.

Toivokaamme, että tilanne rauhoittuu pian ja maailma pääsee palautumaan tästä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yllättävän pikkuporvarillista, ja muuta oleellista elämästä

Mietin toisinaan itsekseni, miten kertoisin itsestäni vaikkapa työkaverille, jotta hän ymmärtäisi, millainen olen. Ihmiset olettavat yleensä minuun tutustuessaan, että olen 20-30-vuotias nuori, joka bilettää viikonloppuisin eikä minulla ole historiaa enkä ikinä ole tehnyt tai kokenut mitään. Olen vasta valmistunut korkeakoulusta ja tämä on ensimmäinen työpaikkani. Eivätkä he tämän arvion tehtyään kysy minulta mitään henkilökohtaista, järkyttyvät vain, kun heille lopulta jotenkin selviää, etten mitenkään voi olla parikymppinen ja että minulla täytyy olla edes jonkinlainen elämä takananikin.  Eivät he siltikään kysy juuri mitään, tai se on harvinaista. Siis kukaan missään, paitsi matkoilla ulkomailla, jolloin se ikään kuin kuuluu protokollaan. Ja kaikki tavatut ihmiset ovat sata kertaa kiinnostavampia kuin ihan samat asiat kokeneet naapurit kotipuolessa. Jos he kuitenkin joskus kysyisivät, sillä joskus harvoin niinkin sattuu, mietin kertovani itsestäni vaikka tähän tyyliin: "Kolmise...

Karmisia kohtaamisia ja tapahtumia

Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta. Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua. Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta. Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana. Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien ...

Kaikki on mahdollista - lapsenkin kanssa

Vuosi ja vuosikymmen valuvat kohti loppuaan. Yöllisen vauvan vahtivuoron aikana olen monen kuukauden tauon päätteeksi saanut romaania jatkettua. Luulin jo, etten saisi ikinä mitään aikaiseksi, mutta joskus vauvelikin väsähtää ja itsellä riittää vielä tarmoa. Muutin vähän kertomuksen lopun hännän juonikuviota siistimäni käsikirjoitusrungon mukaiseksi. Siistiminen oli tarpeen apurahahakemukseen liittämääni synopsista varten. Apurahoja ei tullut, mutta arvasin sen. Hakijoita oli paljon, ja varmasti nimekkäämpiä ja pitkäaikaisempiakin kirjailijuuden harrastajia tai ammattilaisia. Tulipa ensimmäistä kertaa lähetettyä apurahahakemuksia. Kirjan sisältö vaikuttaa edelleen järjelliseltä tuotokselta. Yllättävän paljon sitä onkin saanut yhtenäistä tarinaa selkeään muotoon. Nautin kirjoittamisesta, mielikuvituksen ja kielen käyttämisestä, lähdemateriaalien etsimisestä ja hyödyntämisestä, juonen punomisesta ja sen aukkojen tilkitsemisestä, maailman pohtimisesta, henkilöhahmojen rakentamisesta.....