Reissuleidi ja videokamera

Paljon on tapahtunut. On tavattu sukulaisia, mökkeilty pariin otteeseen ja alettu nähdä kavereita. Vanhemmat ovat saaneet huilitaukoja ja poika tehnyt tuttavuutta muihin tärkeisiin ihmisiin. Poju on saanut kahdeksan hammasta, liikkuu kierien ja ryömien ja opettelee konttauksen alkeita. Murisee, karjuu, kiljuu, jodlaa, nauraa, juttelee omiaan. Tykkää kirjoista ja kaikesta, mitä saa räplätä. Tunnistaa erinäisiä (itselleen) merkittäviä sanoja, kuten "röhköpallo", "puffi" ja "sulakkeet". On viettänyt jo muutaman yön maidotta, ja parin huutoyön jälkeenhän tämä alkaa jo jotenkin sujua. Vesihuikka saa riittää maidon sijaan. Äiti on alkanut juosta nyt alkuun pari kertaa viikossa noin kilometrin matkoja. Sujuu hyvin, tuntuu normaalilta ja mukavalta. Ollaan myös käyty jo kilometrien ja tuntienkin mittaisilla rataslenkeillä kahdestaan tai kolmestaan. Äiti on hakenut töitä ja alkanut jonottaa pojalle hoitopaikkaa lähipäiväkodeista. Romaanikässärin kolmas ver...

Poika herää enää kahdesti yössä. Silti viime päivät olen kokenut jonkinlaisia burnoutin oireita, samanlaisia kuin Kilimanjarolle kiipeämisen ja ensimmäisen 24 kilometrin juoksulenkkini jälkeen 11 vuotta sitten. Voisin vain nukkua ja maata. Odotan innolla juhannusta, jolloin menemme vanhemmilleni ensi kertaa korona-ajanjakson alkamisen jälkeen. On sekä poitsulle että meille vanhemmille hyväksi saada muitakin ihmiskontakteja. Poju osaa jo kieriä ympäriinsä. Leikkimattokin jäi pieneksi, ja on vain ajan kysymys, milloin hän istuu itsenäisesti. Sain eilen reilun parin viikon oikoluku-urakan valmiiksi. Romaanini käsikirjoitus on nyt käyty kriittisin silmin läpi, ja seuraavaksi on aika viedä paperille merkatut muutokset ruudulle. Olen tyytyväinen itseeni. Saan työn eteenpäin ulkopuolisten arvioitavaksi viimeistään syksyllä. Kaipaan tässäkin urakassa viimein vähän pallottelu- ja läpikäyntiseuraa. Olen alkanut pitkästä aikaa kokata. Poika tosin ei arvostanut tekemääni hernekeittoa...

Poika sai juuri käytettyjä koon 80 vaatteita. Meinasivat koronan vuoksi nekin jäädä hankkimatta. Puolivuotissynttärit ovat puolentoista viikon päässä, ja jätkä on yksivuotiaan kokoinen! Lapsia on monen mittaisia, kuten ihmisiä muutenkin, mutta oletin vielä tammikuussa, että tähän vaatekokoon päästäisiin vasta usean kuukauden päästä. Hän on varsinainen veijari. Harjoittelee kainaloista kannatellen seisoskelua, ryömimistä ja vatsallaan operointia sekä tuettuna istumista. Kiljuminen, kaikkeen lähellä olevaan tarttuminen ja omien varpaiden syöminen on mukavaa puuhaa. Romaanikässärini ensimmäinen versio on nyt sivulla 180, eli enää parikymmentä sivua pukertamista. Toukokuussa voi alkaa lukea tekstiä kriittisin silmin läpi ja miettiä, mikä on seuraava steppi. Korjailen tekelettä ehkä ensin itsekseni, ja annan sitten jonkun asiantuntevamman lukea ja kommentoida maksua vastaan. Tiedän, että työtä on vielä julmettu määrä edessä. Lopun käänne poikkeaa aavistuksen verran alkuperäisestä s...

Korona aiheutti kirjan käsikirjoituksen työstämiseenkin viivettä. Ahdistus arjen sulkeutumisesta ja sairastumisen mahdollisuudesta täytti mielen, mutta muutamassa päivässä ensisokki on laantunut. Lähitulevaisuuden odotukset muuttuivat ja sillä siisti. Kevät, kesä ja ehkä syksykin ovat nyt sellaisia kuin ne ovat. Mökkeily, Meripäivät ja ryhmäharrastukset jäävät tältä vuodelta väliin. Kuinka usein sitä kokee tällaisia poikkeusvuosia? Toivottavasti ei kovin usein. Kaikeksi onneksi poika on vielä niin pieni, ettei tule muistamaan näitä ankeita aikoja. Ja itse olen iloinen siitä, että satun olemaan äitiyslomalla eikä arkeni lopulta esimerkiksi töiden kannalta mullistunut. En tiedä, miltä työmarkkinat ja töiden hakeminen koronahulinan jälkeen näyttävät, mutta sitä ei auta liikoja miettiä kuin vasta sitten. Ansioluettelossani ei kuitenkaan ole sen kummempia aukkoja. En oikeastaan ole ollut kerrallaan yli kolmea kuukautta lomalla koulusta tai töistä kertaakaan sen jälkeen, kun kuusivuoti...

Niinhän siinä kävi, että korona muutti meidän arjen. Ehdittiin käydä yhden kerran seurakunnan muskarissa, kunnes muskarit peruttiin käytännössä koko kevään osalta. Kuntosalijäsenyyteni laitoin itse katkolle muutama päivä sitten, viikonloppujen sukulaisvierailut on peruttu ja sama juttu muiden tämän kuun kokoontumisajojen kanssa. Plääh. Oloni on lisäksi ollut muutaman päivän ajan taas kevyesti flunssainen, joten hyvä näin. Tuskinpa se koronaa on, mutta who knows. Olisi suotavaa, ettei kukaan meillä saisi koronaa, saati, että levittäisimme sitä riskiryhmille. Asiantuntevammat ja kokeneemmat tutut eri puolilta maailmaa, lääketieteen proffa, jolla on verkostoja Italiassa sekä tuttava, jolla on sukua Aasiassa ja kokemusta Sars-epidemian ajoilta, ovat neuvoneet minua ja perhettäni turvautumaan itsemme eristämiseen turhilta sosiaalisilta kontakteilta, ja se kuulostaa kaiken muunkin infon perusteella järkevältä. Tämän kevään jälkeen en ehkä enää ikinä ajattele hissin napista tai ovenka...

Poju täytti neljä kuukautta ja elämä hänen kanssaan vain helpottuu. Ensimmäinen hammas pilkottaa ikenestä, hän osaa jo hieman ryömiä, irvistelee vihannesmössöjä maistellessaan, höpöttelee ja potkiskelee kuin vimmattu ja pää pyörii kuin huuhkajalla, silmät lautasina vieraisiin paikkoihin joutuessa. Odotan vaunuista rattaisiin siirtymistä, sillä hän ei pian enää edes mahdu vaunujen koppaan ja on varmasti kiinnostunut katselemaan maailmaa. Romaanissa on yli 140 sivua ja noin neljäsosa vielä kirjoittamatta. Sen jälkeen alkaa tekstin lisäily ja poistelu, henkilöhahmojen kasvatus ja typistys, loogisten aukkojen kursinta ja kaiken tarkoituksen ja realistisuuden tarkastelu kriittisellä silmällä. Eli osallistun kesän koittaessa ehkä kirjoituspiiriin tai vähintään lähettelen tekstiä ammattilukijoille ja -arvioijille. Raskauskilot karisevat. Enää viisi kiloa poistolistalla, ja nyt saa taas tehdä vatsoja. Käyn fysioterapeutin luennolla kuuntelemassa lisää liikunnasta raskauden jälkeen, sillä e...

Poika on aamut ja aamupäivät yhtä hymyä, iltaisin ailahtelevaisempaa mielenlaatua. Hän on kehitysvaiheessa, jossa on myös alkanut vierastaa ihmisiä ja säpsähtää outoja ääniä, joten altistusta ulkomaailmalle lienee hyvä lisätä. Olen yrittänyt metsästää meille jo kevääksi yhteistä harrastusta, mutta vauvaryhmät ovat tupaten täynnä niin muskareissa kuin vauvauinnissa. Yritämme napata paikan syksyksi. Kevään mittaan altistutaan siis käymällä vieraisissa ja vastaanottamalla vieraita. Ensimmäiset rauhaisat tunnit kuntosalilla ovat olleet jänniä. Ekaa kertaa yksin liikkumassa, ilman mahaa. Peilistä katsoi vähän eri näköinen tyyppi kuin aiemmin, mutta en ehkä koskaan ole ollut näin tyytyväinen kroppaani. Tai olin ylpeä itsestäni esimerkiksi intin aikaan, 29-vuotiaana. En ole koskaan ollut yhtä lihaksikas kuin silloin enkä tiedä, tulenko olemaankaan. Mutta nyt vartaloni kertoo taas uudenlaista tarinaa. Eikä sen kauneutta ymmärrä, ellei ole kokenut samaa. On turhaa verrata sitä synnyttäm...