Reissuleidi ja videokamera

Mitään kässäriä ei ollut, joten kuvailin kaikenlaista rändömiä. Tässä siis leikattu versio matkan alkuosasta: Vietnameilua talvella 2019 . Pääsimme tutustumaan esimerkiksi helmifarmin toimintaan, nuudelintekoon, suklaan tuottamiseen ja moneen muuhun paikalliseen erikoisuuteen, sekä ryömimään Vietnamin sodan aikaisissa Vietkong-sissien Cu Chi -tunneleissa. Haisevaa durian-hedelmääkin maistamme videolla. Menopeleistä tutuiksi tulivat muun muassa yöjuna, paikallinen lentokone, erilaiset veneet ja paatit, tuktukit ja moottoripyörä (josta tällä videolla tosin ei ole todistusaineistoa). Pääosin kuljettiin pikkubussilla. Ryhmäämme luotsasi koko matkan ajan kokenut opas ja lisäksi kohteissa käytimme paikallisoppaiden palveluita.

Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta. Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua. Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta. Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana. Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien ...

Alkuvuosi näyttää hektiseltä. Naikkarit 2,5 viikon kuluttua. Olen lopulta tästä yllättävän innoissani, vaikka en koskaan ole ollut varsinainen hääintoilija. Vähän kuin parisuhteen maisterintutkinto, valloitettu vuorenhuippu tai ylennys töissä. Yksi elämäni tärkeimmistä päätöksistä. "Olet hoitanut hommasi niin hyvin, että sinuun voidaan sitoutua pidemmäksi aikaa. Olet oppinut paljon tärkeässä ihmissuhteessa olemisesta ja soveltanut oppimaasi käytännössä kiitettävästi; hallitset tämän parisuhteen ja sitoudut kehittämään ja ylläpitämään sitä jatkossakin. Palkaksi saat sitä, mitä suhteelle itse annat." On vaikea edes ilmaista, miten iloinen ja onnellinen tästä olen. Saan hengata maailman siisteimmän tyypin kanssa koko loppuelämäni! Niin sanottu määmatka reilun kuukauden päästä. Pääsen toivottavasti lisäämään maalistalleni kolme uutta kohdetta ja tutustumaan niiden kulttuuriin, historiaan ja asukkaisiinkin vähän aiempia aikuisemmalla matkalla. Ei tosin yhtään tylsemmäll...

Romaanissa sivuja tasan 80. Pari vuotta tässä ainakin siis voi vierähtää, että jollain tasolla valmista tulee. Videointi on jäänyt vähälle viime kuukausina. Asiaan saattaa tulla vuoden alussa muutos, jos päätän lähteä jälleen matkailemaan. Kyseeseen tulisi määmatka. Sellainen matkatyyppi, joka alkujaan oli kaiketi enemmän sinkkuihmisten veto parisuhteellisten pariskunta- ja honeymoon-hömpötyksille. Että kyllä parisuhteetonkin voi juhlistaa ihanalla matkalla omaa itsellistä tilaansa ja nauttia kaikin siemauksin. Mutta minä siis lähtisin määmatkalle kohta puoliin omien häideni jälkeen. Lähitulevaisuuden tärkein uutinen elämässäni on nimittäin ainakin toistaiseksi se, että menen naimisiin. Sellaista taisin uhota jo kuukausi sitten, mutta nyt olen jo lähes järjestänyt koko pikkuisen ja rivakan show'n. Melko kivutonta. Ja miksi naimisiin? Noh, ensinnäkin. Minusta ne, jotka menevät alle 35-vuotiaina vihille, ovat luusereita, ja ne, jotka ovat sinkkuja yli 35-vuotiaina, ovat myö...

Ikäkriisi tuli ja meni. Viuh. Romaani on edennyt sivulle 55. Edessä on suuri juonenkäänne ja joudun tekemään suuria muutoksia alkuperäiseen tekstiini. Se on sääli, koska osa tekstistä olisi hyvin käyttökelpoista sinällään, mutta ei vain sovi uuteen versioon, jonka kulku on vähemmän verkkainen. Syntymäpäivä kului töissä, mikä oli itse asiassa tosi jees. Päivä oli jokseenkin yllätyksellinen ja keikka omalla tavallaan haastava, mikä oli ihan mahtavaa. Itsensä haastaminen töissä on aina ollut parasta, ja olin sellaisessa flow'ssa, että unohdin jopa syödä illallista, mikä sai minut myöhemmin huonovointiseksi, mutta sekään ei haitannut. Kävelin pimeässä verensokeria nopeasti nostavaa pirtelöä hörppien yli Valkeakosken kanavan ja juttelin puhelimessa veljelleni. Olin päivään tyytyväinen. Sinä aamupäivänä kävin myös lääkärissä hakemassa helpotusta allergiseen nuhaani, joka on riepotellut minua hyvän kesän jälkeen taas koko syksyn. Muun muassa liikunnan harrastaminen on pariksi kuukau...

20-25: Ura: Ammatillisten perusvalmiuksien hankkiminen korkeakoulutuksen ja oman alan töiden kautta (kesätyöt, freelancer-työt eri medioille, harjoittelut) Parisuhde: Ensimmäinen vakava suhde, arvokas kasvukokemus Hyvinvointi: Kausittaiset liikuntainnostukset, mallikurssi ja missikisat, joihin valmistautuminen oli vielä fyysisesti hyvin helppoa Haasteet: Liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 26-30: Ura: Työkokemuksen kasvattaminen omalta ja myös muilta aloilta, kokeilut, maailman ja itsen tutkiskelu monelta kantilta, omien arvojen testaaminen Parisuhde: Itsenäisyyden kokeminen, mahdollisuuksien testaaminen, itsensä löytäminen Hyvinvointi: Määrätietoinen kuntoilu, päämäärien asettaminen ja saavuttaminen, omien rajojen hakeminen äärisuorituksilla Haasteet: Yhä välillä liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 31-35...

Äkkinäinen (ja toivottavasti nopeasti väistyvä) ikäkriisi iskee. Mietin, millaisia haaveita ja unelmia minulla nyt, virallisesti aikuisena, on. Aikuisuus ei nimittäin iskenyt minuun vielä 30-vuotispäivänäkään. Eikä sen jälkeen. Vieläkin tuntuu, ainakin sisäisesti, aika samanlaiselta kuin kymmenen vuotta aiemmin. Niin ne sanovat, että yhä vanhuksenakin kokee olevansa sisältä yhtä nuori kuin vuosikymmeniä sitten ja kuvajaisen rypistyminen hämmentää henkistä peilipintaa vasten. Moni unelma ja tavoite elämässäni on toteutunut. Tietysti ihmisten haaveet poikkeavat valtavastikin toisistaan, ja ylipäätään lähtökohdat toteuttaa itseään ovat varsin erilaiset yksilöiden välillä. Ympäristötekijät vaikuttavat paljon. Olen melko, tai hyvinkin onnekas siinä mielessä, että olen syntynyt äärimmäisen demokraattiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan. Siitä saa olla onnellinen tässä maailmassa, ja täytyy toivoa, että sama meno jatkuu. Olen kiitollinen elinympäristöstäni, perheen antamasta tuesta eläm...