Reissuleidi ja videokamera

Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt useaan otteeseen enemmän tai vähemmän tuntemattomien ja tuttujen, eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien avio- ja avoeroihin. Se kuuluu ikään. Alkuun olin heidän puolestaan vain pahoillani ja järkyttynyt itsekin siitä, miten elämä heittelee. Aloin tuntea lohduttomuutta: niin monia tragedioita, eikö kukaan voi onnistua rakkaudessa? Jossain kohdassa kuitenkin muistin, miltä tuntui erota pitkähköstä parisuhteesta. Siitä on jo kauan aikaa ja olin vielä nuori aikuinen, lapseton ja asuntovelaton. Ehkä se ei vaikka keski-ikäisen perheellisen eronneen mittapuulla ole kovin merkittävä erotapahtuma, mutta se on minulle ainutlaatuinen. Ja erotessa parisuhteesta käy luultavasti aina samoja peruskysymyksiä läpi. Mitä tämän jälkeen tulee, löydänkö ketään minulle sopivaa? Uskallanko rakastua ja rakastaa uudelleen? Kelpaanko omana itsenäni suhteeseen? Hienointa erossa oli, että muistan sen jälkeisen ajan yhtenä onnellisimmista. Jos särkynyttä sydänt...

Maha on pistänyt elämäni uusiksi viimeisten neljän kuukauden aikana. Raskauden alku meni hämmennyksen, ihmettelyn ja sopeutumisen merkeissä, mutta nyt annetaan takaisin. Kuules, pikkuruinen, äidilläkin on asiaa: tällaisista asioista mutsisi nauttii. 1. Liikunta on jäänyt harvinaisen pitkälle tauolle. Ennen raskautta harrastin säännöllistä juoksua ja ryhmäliikuntatunteja useita vuosia. Liikuntaa kertyi normaalisti viikossa vähintään kolme noin tunnin kertaa. Nyt olen koko vuoden alun ajan harrastanut ainoastaan rauhallisia kävelylenkkejä jaksaessani sekä toki hyötyliikuntaa. Lihasten, ryhdin ja muun elimistön sekä hyvän olon rapistuminen uhkaa, jos tilanne ei muutu. Ajattelin alkuun napata mahdollisuudesta kiinni ja ilmoittautua odottajille tarkoitettuun fysioterapiaryhmään kuulemaan, miten tuleva ja uusi äiti voivat hoitaa kuntoaan (ryhmässä keskitytään näköjään etenkin lantionpohjalihaksiin). Synnytystä sanotaan maratonin veroiseksi ponnistukseksi, ja myös odotusaika sekä siitä...

Tilapäisbunkkailu muiden nurkissa on historiaa. Sitä olen tänä keväänä harrastanut pk-seudulla useaan otteeseen työkeikkojen aikana. Moninaisiin pönttöihin on puklailtu, ja useiden kaupanhyllyjen ja lounasvaihtoehtojen ääressä jumitettu naama irveessä, kun mitään ei huvittaisi syödä, mutta pakko on ravintoa saada. Vauvamaha on siis pysynyt yllättävän hyvin mukana menossa. Nyt meneillään on 17. viikko, eli kesän koittaessa olemme puolivälissä urakkaa.  Olo ja oireet ovat muuttuneet matkan varrella niin, että jälkikäteen tuskin edes muistan tätä kaikkea. Onneksi. Tämä on ollut elämäni fyysisesti tuskaisinta aikaa. --- Ensimmäinen (käytännössä viides, eli kun havaitsin olevani raskaana) viikko oli kuukautisten loppumisen aikaisia vatsakipuja lukuun ottamatta helppo. Vähän mielialan vaihtelua, fyysistä väsymystä ja ruokahalun kasvua.  Seuraavalla viikolla muutuinkin sitten hajuyliherkäksi eivätkä monetkaan ruuat tai ruoka-aineet enää napanneet. Kahvi ...

Tästä onkin lopulta videoblogin sijaan kehkeytynyt Argentiina-projekti-blogi, jota höystävät rönsyt muusta elämästäni. Vierailin noin puolitoista vuotta sitten Argentiinassa alkuperäisenä ideana tehdä dokumenttia tai videoreportaasia pampan elämästä. Ideaani kehuttiin hyväksi ja mielenkiintoiseksi eri tahoilta (muun muassa erään elokuvatuottajan ja tuotantoyhtiön edustajan puolelta), mutta toteutus alkoi alun jälkeen junnata - pitkälti siksi, että muu elämäni ja muut työni haittasivat pitkäjänteistä omistautumista dokumentarismille. Enemmän tai vähemmän täysipäiväinen ja varma työ toimittajana ei juuri jätä tilaa epävarman projektityön kasaamiselle. Ihmisen on myös elettävä työllään, niinhän se on. Lisäksi minulta puuttui pieni tuotantotiimi, joka olisi ollut kiinnostunut samasta aiheesta ja valmis näkemään vaivaa yhteisen tavoitteen eteen, niin epävarma kuin sen toteutuminen olisikin. Löysin joitakin ihan varteenotettavia ehdokkaita, muun muassa Argentiinasta, mutta projektin ...

Mitään kässäriä ei ollut, joten kuvailin kaikenlaista rändömiä. Tässä siis leikattu versio matkan alkuosasta: Vietnameilua talvella 2019 . Pääsimme tutustumaan esimerkiksi helmifarmin toimintaan, nuudelintekoon, suklaan tuottamiseen ja moneen muuhun paikalliseen erikoisuuteen, sekä ryömimään Vietnamin sodan aikaisissa Vietkong-sissien Cu Chi -tunneleissa. Haisevaa durian-hedelmääkin maistamme videolla. Menopeleistä tutuiksi tulivat muun muassa yöjuna, paikallinen lentokone, erilaiset veneet ja paatit, tuktukit ja moottoripyörä (josta tällä videolla tosin ei ole todistusaineistoa). Pääosin kuljettiin pikkubussilla. Ryhmäämme luotsasi koko matkan ajan kokenut opas ja lisäksi kohteissa käytimme paikallisoppaiden palveluita.

Voisi sanoa, että kaikki näyttää tänä vuonna erilaiselta. Ensin muuttui siviilisäätyni. Se oli mukava ja onnistunut viikonloppu: saimme olla vähän kahdestaan ja sitten juhlittiin yhdessä lähipiirin kanssa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, sinänsä harmi, ettei vielä useampia voinut pienenä pidettyyn tapahtumaan kutsua. Seuraavaksi alkoivat uudet työtehtävät, eli taas saa haastaa itseään ja oppia uutta. Ja sitten oli aika lähteä itsenäiselle häämatkalle Vietnamiin, Kambodzaan ja Thaimaahan. Reissu oli todella mainiosti organisoitu ja johdettu kypsempien ihmisten seikkailumatka. Jännien elämysten lisäksi osallistuimme paikallisten nuorten ja invalidien elämää ja työskentelyä tukeviin projekteihin ja tutustuimme tietysti maiden historiaan ja kulttuuriin. Minuun teki syvän vaikutuksen erityisesti Kambodza, jossa 1970-luvun tapahtumat näkyvät edelleen maan nykyisyydessä. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta elämänfilosofiana. Matkan antia olivat myös keskustelut muiden turistien ...

Alkuvuosi näyttää hektiseltä. Naikkarit 2,5 viikon kuluttua. Olen lopulta tästä yllättävän innoissani, vaikka en koskaan ole ollut varsinainen hääintoilija. Vähän kuin parisuhteen maisterintutkinto, valloitettu vuorenhuippu tai ylennys töissä. Yksi elämäni tärkeimmistä päätöksistä. "Olet hoitanut hommasi niin hyvin, että sinuun voidaan sitoutua pidemmäksi aikaa. Olet oppinut paljon tärkeässä ihmissuhteessa olemisesta ja soveltanut oppimaasi käytännössä kiitettävästi; hallitset tämän parisuhteen ja sitoudut kehittämään ja ylläpitämään sitä jatkossakin. Palkaksi saat sitä, mitä suhteelle itse annat." On vaikea edes ilmaista, miten iloinen ja onnellinen tästä olen. Saan hengata maailman siisteimmän tyypin kanssa koko loppuelämäni! Niin sanottu määmatka reilun kuukauden päästä. Pääsen toivottavasti lisäämään maalistalleni kolme uutta kohdetta ja tutustumaan niiden kulttuuriin, historiaan ja asukkaisiinkin vähän aiempia aikuisemmalla matkalla. Ei tosin yhtään tylsemmäll...