Reissuleidi ja videokamera

20-25: Ura: Ammatillisten perusvalmiuksien hankkiminen korkeakoulutuksen ja oman alan töiden kautta (kesätyöt, freelancer-työt eri medioille, harjoittelut) Parisuhde: Ensimmäinen vakava suhde, arvokas kasvukokemus Hyvinvointi: Kausittaiset liikuntainnostukset, mallikurssi ja missikisat, joihin valmistautuminen oli vielä fyysisesti hyvin helppoa Haasteet: Liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 26-30: Ura: Työkokemuksen kasvattaminen omalta ja myös muilta aloilta, kokeilut, maailman ja itsen tutkiskelu monelta kantilta, omien arvojen testaaminen Parisuhde: Itsenäisyyden kokeminen, mahdollisuuksien testaaminen, itsensä löytäminen Hyvinvointi: Määrätietoinen kuntoilu, päämäärien asettaminen ja saavuttaminen, omien rajojen hakeminen äärisuorituksilla Haasteet: Yhä välillä liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 31-35...

Äkkinäinen (ja toivottavasti nopeasti väistyvä) ikäkriisi iskee. Mietin, millaisia haaveita ja unelmia minulla nyt, virallisesti aikuisena, on. Aikuisuus ei nimittäin iskenyt minuun vielä 30-vuotispäivänäkään. Eikä sen jälkeen. Vieläkin tuntuu, ainakin sisäisesti, aika samanlaiselta kuin kymmenen vuotta aiemmin. Niin ne sanovat, että yhä vanhuksenakin kokee olevansa sisältä yhtä nuori kuin vuosikymmeniä sitten ja kuvajaisen rypistyminen hämmentää henkistä peilipintaa vasten. Moni unelma ja tavoite elämässäni on toteutunut. Tietysti ihmisten haaveet poikkeavat valtavastikin toisistaan, ja ylipäätään lähtökohdat toteuttaa itseään ovat varsin erilaiset yksilöiden välillä. Ympäristötekijät vaikuttavat paljon. Olen melko, tai hyvinkin onnekas siinä mielessä, että olen syntynyt äärimmäisen demokraattiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan. Siitä saa olla onnellinen tässä maailmassa, ja täytyy toivoa, että sama meno jatkuu. Olen kiitollinen elinympäristöstäni, perheen antamasta tuesta eläm...

Kirjaprojekti on edistynyt. Lähetin reilu kuukausi sitten ensimmäisen version yli 70 sivua äitini luettaviksi. Hänestä alku oli jännittävä ja mukaansa tempaava, mutta hän oli nukahtaa kolmannessa luvussa. Näin epäilinkin. En tiennyt, minne olin tarkalleen matkalla ja miten, joten viivyttelin sivukaupalla turhissa yksityiskohdissa ja suoraan sanoen, yritin vain luoda viikkotavoitteeni mukaisen määrän tekstiä pohtimatta riittävästi kokonaisuutta. Tämä voi välillä olla ongelmallista muissakin elämän osa-alueissa: lasket määriä, kun pitäisi keskittyä laatuun. Mutta siihenhän tämä meidän nykyinen yhteiskuntamme kannustaa. Kerää saavutuksia, mutta älä mieti, mitä niistä todella lopulta saat. Äläkä mieti, mitä niiden takana piilee ja miksi saavuttaminen on niin kovin tärkeää. Tee niin paljon kaikkea, ettet enää osaa keskittyä tekemisen sisältöön. Lopetin määrien keräämisen käyttäytymismallin kirjan osalta. Päätin toimia, kuten moni Näin kirjoitat kirjan -opas netissä neuvoo ja miten g...

Toimeliaan tyypin kauhistus on sitkeä ja nähtävästi laajalti podettu syysflunssa ja pakkolepo. En koskaan millään malttaisi olla paikoillani, mutta näin se on tehtävä. Totta puhuen, se on myös hyväksi minulle. Viimeiset kolme kuukautta olen taas painanut kokopäiväisesti töitä alallani ja siinä samalla hakenut sinnikkäästi jatkotöitä alaltani. Toiveena ja tavoitteena on ollut, että jälkimmäinen muuttuisi tarpeettomaksi hommaksi ja voisin vain keskittyä uurastamiseen ja itseni ja työni kehittämiseen haluttuun suuntaan. Nyt jatkan edelleen töitä alallani, mikä on hyvä juttu. Otin tervetulleen breikin kesän ja syksyn välille ja käväisin viikon itsenäisellä lomalla Marokossa. Erilainen kulttuuri ja toimintaympäristö, kielet, lämpö, meri, ihanat auringonlaskut, surffaamaan oppiminen ja elämän jakaminen ikätovereiden kanssa eri puolilta maailmaa; ihan mahtavaa. Fiksuja pari- ja kolmekymppisiä sinkkuja ja pariskuntia, joille matkailu on yksi harrastuksista tai jopa työ. IT-amma...

Pidän parhaillaan parin viikon mittaista taukoa kirjaprojektistani. Sivuja on kertynyt jo yli 70, ja olen tyytyväinen, jos tänä kesänä pääsen 80-90 sivuun. Tavoitteena oli sata, mutta välillä tekemisen määrä riistäytyy käsistä ja täytyy ottaa aikaa itselleenkin. Huomaan myös, että pelkkä määrällinen takominen ei aina tuota tyydyttävää tulosta, vaan välillä sisältöjä on myös ehdittävä hauduttamaan. Inspiraation odottelu ei kuitenkaan ole kannattavaa, sillä asiat tapahtuvat niille, jotka ottavat askelia silloinkin, kun ei eniten huvittaisi. Joskus on vain painettava rutiinilla eteenpäin. Kokopäivätöiden ja niissä itsensä kehittämisen ohessa olen kesän mittaan käynyt useissa työhaastatteluissa pääosin Helsingissä ja käyttänyt muutaman tunnin vapaa-ajastani myös työnhakuprosesseihin liittyviin psykologisiin testeihin ja kokeisiin. Voi sanoa, että olen oppinut itsestäni monenlaista uuttakin ja kehittynyt myös työnhakijana. Nyt odotan jännittyneenä, millainen syksy edessäni aukeaa. S...

Vapaapäivänäni pohdiskelen tämän kesän kohokohtia ja niiden vaikutusta elämän merkityksellisyyden kokemukseen. Kuuma sää on itsekkäästi ajatellen (vaikkakin huolestuttavaa luonnon, ruokahuollon, turvallisuuden ja yhteiskuntien stabiiliuden sekä ihmisten hyvinvoinnin kannalta) vähentänyt flunssiani, mikä on lisännyt hyvävointisuuden tunnettani ja tyytyväisyyttä elämääni. Tosin vähempikin lämpö kyllä riittäisi. Sen lisäksi tämä kesä on tarjonnut useita syvällisesti transformatiivisia kokemuksia. Ne ovat tulleet yksityiselämän puolelta. Ajattelua ja persoonaa muuttavat kokemukset ovat itse asiassa sellainen tekijä, joka ainakin itselläni vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin kokemukseen ja elämänlaatuun sekä myös tuottavuuteen. Kyseiset kokemukset ovat hyvä mittari tyytyväisyydelle ja linjassa itsensä kanssa olemiselle. Näitä kokemuksia pitäisi olla säännöllisin väliajoin, ja aika usein ne ovat ajoittuneet matkoihin. Jonain aiempana kesänä olen kokenut yhteiskunnallista ajattelu...

Työt ovat näillä helteillä pitäneet minut viime viikkoina kiireisinä. Niinpä auringosta ylikuumenneet aivoni eivät enää tänne keksi mitään kovin mieltä ylentävää. Kovasti tekisi mieli fillaroida illan virkistykseksi uimaan Kaupin rannalle, mutta yritän saada romaanini sivulle 65. Viikonloppuna on taas muuta ohjelmaa kotimaan matkailun ja sukuloinnin merkeissä. Juuri nyt kaikki muut projektini toimittajan päivätöitä ja kirjan kirjoitusta lukuun ottamatta ovat niin sanotusti jäissä (mikä kuulostaa hauskalta mielleyhtymältä kotona, työpöydän ääressä paahtuessa). Syksymmällä tilanne tulee taas muuttumaan. Dokkarointia tai videokuvailua en ole vapaa-ajalla saanut vietyä eteenpäin myöskään. Täytyy ensi kuussa katsoa asiaa uusin silmin. Työvälineillä leikkiminen on aina jännittävää ja antoisaa puuhaa. En sitten tiedä, mitä seuraavaksi keskittyisin kuvailemaan, mutta ideoita kyllä aina on. Juuri kauhistelin avomiehelle, miten edellisestä ulkomaan matkasta on jo puoli vuotta! Sitten h...