Reissuleidi ja videokamera

Romaanissa sivuja tasan 80. Pari vuotta tässä ainakin siis voi vierähtää, että jollain tasolla valmista tulee. Videointi on jäänyt vähälle viime kuukausina. Asiaan saattaa tulla vuoden alussa muutos, jos päätän lähteä jälleen matkailemaan. Kyseeseen tulisi määmatka. Sellainen matkatyyppi, joka alkujaan oli kaiketi enemmän sinkkuihmisten veto parisuhteellisten pariskunta- ja honeymoon-hömpötyksille. Että kyllä parisuhteetonkin voi juhlistaa ihanalla matkalla omaa itsellistä tilaansa ja nauttia kaikin siemauksin. Mutta minä siis lähtisin määmatkalle kohta puoliin omien häideni jälkeen. Lähitulevaisuuden tärkein uutinen elämässäni on nimittäin ainakin toistaiseksi se, että menen naimisiin. Sellaista taisin uhota jo kuukausi sitten, mutta nyt olen jo lähes järjestänyt koko pikkuisen ja rivakan show'n. Melko kivutonta. Ja miksi naimisiin? Noh, ensinnäkin. Minusta ne, jotka menevät alle 35-vuotiaina vihille, ovat luusereita, ja ne, jotka ovat sinkkuja yli 35-vuotiaina, ovat myö...

Ikäkriisi tuli ja meni. Viuh. Romaani on edennyt sivulle 55. Edessä on suuri juonenkäänne ja joudun tekemään suuria muutoksia alkuperäiseen tekstiini. Se on sääli, koska osa tekstistä olisi hyvin käyttökelpoista sinällään, mutta ei vain sovi uuteen versioon, jonka kulku on vähemmän verkkainen. Syntymäpäivä kului töissä, mikä oli itse asiassa tosi jees. Päivä oli jokseenkin yllätyksellinen ja keikka omalla tavallaan haastava, mikä oli ihan mahtavaa. Itsensä haastaminen töissä on aina ollut parasta, ja olin sellaisessa flow'ssa, että unohdin jopa syödä illallista, mikä sai minut myöhemmin huonovointiseksi, mutta sekään ei haitannut. Kävelin pimeässä verensokeria nopeasti nostavaa pirtelöä hörppien yli Valkeakosken kanavan ja juttelin puhelimessa veljelleni. Olin päivään tyytyväinen. Sinä aamupäivänä kävin myös lääkärissä hakemassa helpotusta allergiseen nuhaani, joka on riepotellut minua hyvän kesän jälkeen taas koko syksyn. Muun muassa liikunnan harrastaminen on pariksi kuukau...

20-25: Ura: Ammatillisten perusvalmiuksien hankkiminen korkeakoulutuksen ja oman alan töiden kautta (kesätyöt, freelancer-työt eri medioille, harjoittelut) Parisuhde: Ensimmäinen vakava suhde, arvokas kasvukokemus Hyvinvointi: Kausittaiset liikuntainnostukset, mallikurssi ja missikisat, joihin valmistautuminen oli vielä fyysisesti hyvin helppoa Haasteet: Liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 26-30: Ura: Työkokemuksen kasvattaminen omalta ja myös muilta aloilta, kokeilut, maailman ja itsen tutkiskelu monelta kantilta, omien arvojen testaaminen Parisuhde: Itsenäisyyden kokeminen, mahdollisuuksien testaaminen, itsensä löytäminen Hyvinvointi: Määrätietoinen kuntoilu, päämäärien asettaminen ja saavuttaminen, omien rajojen hakeminen äärisuorituksilla Haasteet: Yhä välillä liiallinen kiltteys ja miellyttämään pyrkiminen, kyvyttömyys sanoa, että nyt tuntuu helvetin kamalalta ja nyt riittää 31-35...

Äkkinäinen (ja toivottavasti nopeasti väistyvä) ikäkriisi iskee. Mietin, millaisia haaveita ja unelmia minulla nyt, virallisesti aikuisena, on. Aikuisuus ei nimittäin iskenyt minuun vielä 30-vuotispäivänäkään. Eikä sen jälkeen. Vieläkin tuntuu, ainakin sisäisesti, aika samanlaiselta kuin kymmenen vuotta aiemmin. Niin ne sanovat, että yhä vanhuksenakin kokee olevansa sisältä yhtä nuori kuin vuosikymmeniä sitten ja kuvajaisen rypistyminen hämmentää henkistä peilipintaa vasten. Moni unelma ja tavoite elämässäni on toteutunut. Tietysti ihmisten haaveet poikkeavat valtavastikin toisistaan, ja ylipäätään lähtökohdat toteuttaa itseään ovat varsin erilaiset yksilöiden välillä. Ympäristötekijät vaikuttavat paljon. Olen melko, tai hyvinkin onnekas siinä mielessä, että olen syntynyt äärimmäisen demokraattiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan. Siitä saa olla onnellinen tässä maailmassa, ja täytyy toivoa, että sama meno jatkuu. Olen kiitollinen elinympäristöstäni, perheen antamasta tuesta eläm...

Kirjaprojekti on edistynyt. Lähetin reilu kuukausi sitten ensimmäisen version yli 70 sivua äitini luettaviksi. Hänestä alku oli jännittävä ja mukaansa tempaava, mutta hän oli nukahtaa kolmannessa luvussa. Näin epäilinkin. En tiennyt, minne olin tarkalleen matkalla ja miten, joten viivyttelin sivukaupalla turhissa yksityiskohdissa ja suoraan sanoen, yritin vain luoda viikkotavoitteeni mukaisen määrän tekstiä pohtimatta riittävästi kokonaisuutta. Tämä voi välillä olla ongelmallista muissakin elämän osa-alueissa: lasket määriä, kun pitäisi keskittyä laatuun. Mutta siihenhän tämä meidän nykyinen yhteiskuntamme kannustaa. Kerää saavutuksia, mutta älä mieti, mitä niistä todella lopulta saat. Äläkä mieti, mitä niiden takana piilee ja miksi saavuttaminen on niin kovin tärkeää. Tee niin paljon kaikkea, ettet enää osaa keskittyä tekemisen sisältöön. Lopetin määrien keräämisen käyttäytymismallin kirjan osalta. Päätin toimia, kuten moni Näin kirjoitat kirjan -opas netissä neuvoo ja miten g...

Toimeliaan tyypin kauhistus on sitkeä ja nähtävästi laajalti podettu syysflunssa ja pakkolepo. En koskaan millään malttaisi olla paikoillani, mutta näin se on tehtävä. Totta puhuen, se on myös hyväksi minulle. Viimeiset kolme kuukautta olen taas painanut kokopäiväisesti töitä alallani ja siinä samalla hakenut sinnikkäästi jatkotöitä alaltani. Toiveena ja tavoitteena on ollut, että jälkimmäinen muuttuisi tarpeettomaksi hommaksi ja voisin vain keskittyä uurastamiseen ja itseni ja työni kehittämiseen haluttuun suuntaan. Nyt jatkan edelleen töitä alallani, mikä on hyvä juttu. Otin tervetulleen breikin kesän ja syksyn välille ja käväisin viikon itsenäisellä lomalla Marokossa. Erilainen kulttuuri ja toimintaympäristö, kielet, lämpö, meri, ihanat auringonlaskut, surffaamaan oppiminen ja elämän jakaminen ikätovereiden kanssa eri puolilta maailmaa; ihan mahtavaa. Fiksuja pari- ja kolmekymppisiä sinkkuja ja pariskuntia, joille matkailu on yksi harrastuksista tai jopa työ. IT-amma...

Pidän parhaillaan parin viikon mittaista taukoa kirjaprojektistani. Sivuja on kertynyt jo yli 70, ja olen tyytyväinen, jos tänä kesänä pääsen 80-90 sivuun. Tavoitteena oli sata, mutta välillä tekemisen määrä riistäytyy käsistä ja täytyy ottaa aikaa itselleenkin. Huomaan myös, että pelkkä määrällinen takominen ei aina tuota tyydyttävää tulosta, vaan välillä sisältöjä on myös ehdittävä hauduttamaan. Inspiraation odottelu ei kuitenkaan ole kannattavaa, sillä asiat tapahtuvat niille, jotka ottavat askelia silloinkin, kun ei eniten huvittaisi. Joskus on vain painettava rutiinilla eteenpäin. Kokopäivätöiden ja niissä itsensä kehittämisen ohessa olen kesän mittaan käynyt useissa työhaastatteluissa pääosin Helsingissä ja käyttänyt muutaman tunnin vapaa-ajastani myös työnhakuprosesseihin liittyviin psykologisiin testeihin ja kokeisiin. Voi sanoa, että olen oppinut itsestäni monenlaista uuttakin ja kehittynyt myös työnhakijana. Nyt odotan jännittyneenä, millainen syksy edessäni aukeaa. S...